Osallisuuden monet ulottuvuudet

Osallisuuden monet ulottuvuudet

Osallisuus on termi ja ilmiö, jota on haasteellista hahmottaa. Onko osallinen, jos osallistuu, on läsnä? Miten ja missä pitää olla osallinen? Kuinka tiedämme, että joku on osallinen?

Kun näihin kysymyksiin miettii vastauksia kouluyhteisössä, on vastaus usein oppilaskunta. Silloin osallisuus nähdään vaikuttamisena ja joidenkin oppilaiden asiana. Ajattelemme, että oppilaiden osallisuus kouluyhteisössä on mahdollisuus ilmaista mielipide koulun eri asioissa, yleensä oppilaskunnan kautta. Ja onhan se sitä. Mutta osallisuus on myös paljon muuta.

Jotta voi osallistua ja vaikuttaa, on tärkeää että tuntee olevansa osa sitä ympäristöä, jossa on tarkoitus olla osallisena. Tunne siitä, että kuuluu joukkoon, on mukana, lasketaan ryhmään, on perusta sille, että oppilas haluaa ja tuntee voivansa vaikuttaa koulun asioihin. Ennen oppilaskuntaa on syytä miettiä tätä perustan rakentamista.

Suoritin viime lukuvuonna Turun yliopiston kouluhyvinvoinnin erikoistumiskoulutuksen. Koulutuksessa osallisuus nähtiin yhtenä tärkeänä teemana hyvinvoinnin edistämisessä myös koulussa. Erikoistumiskoulutukseen kuului kehittämishanke. Koska meillä oli Porvoossa ollut projekti erityistä tukea tarvitsevien lasten oikeudesta osallistua yleisopetuksen luokkiin, oli luontevaa tehdä hanke osallisuuden ympärille. 

Kysymykseni oli, mitä osallisuus on, miten voimme sitä paremmin ja laajemmin ymmärtää ja millä tavalla tuemme sitä parhaiten eri oppilaiden kanssa ja kaikille oppilaillemme yhtä aikaa, kaikissa kouluissamme. Ajattelin kysymyksiä keskusteluna koulun henkilökunnan piirissä, en jonkun selvittämänä ja sanelemana asiana. 

Kehittyi keskustelupaketti ”keskusteluja osallisuudesta – dialoger om delaktighet”. Pakettiin kuuluu neljä osaa: osallisuusymmärryksen laajentaminen, muutamia poimintoja eri asiakirjoista, koulun kehittämissuunnitelman laatiminen sekä arviointi.

”Tarkoituksena on, että koulu itse miettii asioita, joissa voisi parantaa osallisuutta.”

Tarkoituksena on, että koulu itse miettii asioita, joissa voisi parantaa osallisuutta. Idana on, että koulu tekee jonkinlaisen kokeilun aiheeseen liittyen esimerkiksi oppilaille tai vaikkapa henkilökunnalle.

Hankkeen teoriaosassa olen nostanut esiin osallisuuden 1. oikeutena, 2. vaikuttamisena, 3. toimintakulttuurina, 4. oppimisen tukimuotona sekä 5. osana olemisen tunteena, kuulumisena ja yhteenkuuluvuutena. 

Osallisuuteen liittyvä oikeus on varmaan kaikille tuttu asia perustuslaista, perusopetuslaista sekä YK:n lapsen oikeuksien julistuksesta. On selvää, että lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä heitä koskevissa asioissa. Perusopetuslaki nostaa laajemmin esille lapsen oikeuden osallistua koulutukseen ja kehittää itseään, sekä osallistua, olla osallisena ja ilmaista näkemystään koulun ja opetustoimen eri toimintaan. Henna Pajulammin kirjassa Lapsi, oikeus ja osallisuus todetaan, että osallisuus perustuu jokaisen ihmisen ihmisarvoon, yhdenvertaiseen asemaan ja autonomisuuteen.

Opetussuunnitelmassa todetaan, että osallistumiseen kuuluu vaikuttaminen koulun päätöksiin, oman opiskelun asioihin sekä yhteisen koulutyön ja oppimisympäristön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Opetussuunnitelmakin toteaa, että oppilaskuntatoiminta on vaikuttamiseen yksi tärkeä väylä, mutta ei ainut.

”Osallisuuden pitää koskea opetussuunnitelmaa, sääntöjä, yhteistyötä ja oppilashuoltotyötä.”

Opetussuunnitelman perusteissa todetaan että koulu huolehtii siitä, että oppilaat saavat kokemuksia demokraattisesta toiminnasta ja yhteistyöstä omassa luokassa, koulussa laajemmin sekä myös koulun lähiympäristöissä ja verkostoissa. Osallisuus nähdään koulutyön järjestämisen perustana. Tähän työhön kuuluu sekä oppilaskunta että muu osallistuminen omaan kouluarkeen ja -työhön. Tärkeää olisi huomata, että osallisuus ja kuulluksi tuleminen nostetaan koulutyön perustaksi. Osallisuus vaikuttamisena pitää toimia sekä luokan että koulun arjessa. Sen pitää koskea opetussuunnitelmaa, sääntöjä, yhteistyötä ja oppilashuoltotyötä. Kokonaisuus jo vaikuttamisen tasolla on laaja.

Toimintakulttuuria koskevassa opetussuunnitelman perusteiden luvussa 4.2 osallisuus kulttuurina on ilmaistu oppivana yhteisönä, joka on kannustava ja osallistava, ja joka kehittyy dialogin avulla. Valtioneuvoston julkaisu Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille (2019:7) toteaa, että eri organisaatioiden kulttuureja pitää kehittää sellaisiksi, joissa lasten ja nuorten osallistuminen on kokonaan ja luonnollisella tavalla sisäänrakennettu osa toimintaa. Se on meistä jokaisesta lähtevä periaate, ja koko systeemin yhteisissä linjoissa vahvasti mukana oleva kulttuurin osa ja toimintatapa. Julkaisun mukaan aito osallisuus on dynaaminen prosessi, joka muovautuu sosiaalisissa suhteissa, ja siten myös kulttuurissamme. 

Myös kirjassa Ketä kiinnostaa? löytyy toimintakulttuuria koskevaa osallisuusajattelua Anna-Maija Poikkeuksen kollegoineen kirjoittamassa luvussa Osallistava koulu syrjäytymisen ehkäisijänä. Osallisuutta ja toimijuutta koulussa voi tukea ja parantaa lisäämällä dialogista kulttuuria ja vuorovaikutuksellisempaa otetta opettajilla.

Opetushallituksen Skolan är till för barnet – om samverkan och delaktighet i skolvardagen -opas mainitsee osallisuuden merkityksen oppimisen kannalta. Osallisuus auttaa vahvistamaan luokan ja koulun tunnetta yhteisöllisyydestä, jolla on positiivinen vaikutus myös oppimiseen. Myös Ketä kiinnostaa? -kirjassa todetaan, että osallisuus ja kiinnittyminen kouluun ovat yhteydessä käyttäytymisen muutoksiin. 

Kokemus kuulumisesta kouluyhteisöön ja opettajan myönteinen tuki edistävät oppilaan osallistumista kouluun ja oppimiseen. Ne puolestaan edistävät oppilaan oppimista, joka ennustaa parempaa koulumenestystä. Tässä viitataan CLASS-menetelmän ohjaustukeen, jossa tärkeää on opettajan tunnetuki, ryhmän organisointi sekä ohjauksellinen tuki. Samaan menetelmään viitaten Poikkeus, Lerkkanen ja Rasku-Puttonen toteavat Yhdessä parempaa pedagogiikkaa -kirjassa, että tunnetuki auttaa luomaan hyvän oppimisilmapiirin ja edistää sitä kautta oppilaiden sosiaalisia ja akateemisia taitoja. 

Laadukas opettaja–oppilas-vuorovaikutus ja ryhmän vahva organisointi tukee lasten sitoutumista ja osallisuutta koulutyöhön, kehittää parempia itsesäätelytaitoja ja auttaa tehtäväsuuntautuneisuudessa. Nämä ohjausmenetelmät vaikuttavat oppilaiden osallisuuden tasoon, ja niiden taitojen kehitykseen ja oppimiseen. Osallisuus ja vuorovaikutus ovat tärkeässä asemassa sekä oppilaan suhteisiin koulussa että hänen oppimiseensa eri aineissa.

Viimeisenä, mutta ehkä kaikkein tärkeimpänä asiana on osallisuus tunteena – yhteenkuuluvuus ja kuuluminen joukkoon. Näyn ja kuulun – lapsen etu ja osallisuus -kirjassa Jukka Mäkelä kirjoittaa, että olemme ihmisinä yhteisöllisiä. Jokainen meistä tarvitsee tunteen että kuuluu joukkoon ja on joukon hyväksytty jäsen. Mäkelä kuvaa osallisuutta yhteisöllisyyden selkärankana ja sosiaalisena terveytenä ja hyvinvointina. Osallisena olemisen tunne ja yhteenkuuluvuus yhteisöön on osallisuuden perusulottuvuus. 

Lastensuojelun käsikirjassa todetaan, että osallisuus ei toteudu, jos lapsi ei tunne olevansa osallisena. Lapsen ja nuoren oma kokemus siitä, että hän kuuluu ja on osallisena, on osallisuuden tärkein mitta. 

Valtioneuvoston Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille -julkaisussa yhteenkuuluvuus on isossa roolissa. Julkaisussa mietitään hyvää ja arvostavaa kohtaamista osallisuuden mahdollistajana, kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen välineenä. 

Osallisuus ilmenee meidän aikuisten tavassa ja kyvyssä kohdata ja nähdä. Kuuluminen joukkoon ja osallisuuden tunne ovat julkaisun mukaan keskeisiä hyvinvoinnin edellytyksiä. Emme voi sivuuttaa niitä, kun rakennamme hyvinvoivaa kouluyhteisöä kaikille oppilaille. Miten kehittäisimme käytäntöjämme niin, että oppilaat tuntisivat osallisuutta, intoa ja iloa rakentaa koulua ja oppimista meidän aikuisten kanssa? 

Minä uskon, että vastaus on dialogissa. Dialogi sekä aikuisten kesken että aikuisten ja oppilaiden välillä. Tästä ajatuksesta kehittämishankkeeni keskustelupaketti sai muotonsa.

 

Katja Helenelund
on erityisluokanopettaja ja erityisopetuksen koordinaattori Porvoon ruotsinkielisissä opetuspalveluissa.
Hän on tehnyt kehittämistoimintaa kaikkia oppilaita osallistavan koulun ympärillä. Elokuussa 2019 hän valmistui Turun yliopiston kouluhyvinvoinnin erikoistumiskoulutuksesta.

LÄHTEET

Jääskelä, P. (et al.)  (toim.) (2013) Yhdessä parempaa pedagogiikkaa.
Nurmi S. & Rantala K. (toim.) (2011) Näyn ja kuulun – lapsen etu ja osallisuus
Pajulammi, H. (2014) Lapsi, oikeus ja osallisuus.
Poikkeus A-M (toim.) (2013) Ketä kiinnostaa? Lasten ja nuorten hyvinvointi ja syrjäytyminen.

Perustuslaki
Perusopetuslaki
YK:n lasten oikeuksien julistus

Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet, OPH.
Lastensuojelun käsikirja; THL
Utbildningsstyrelsen; Skolan är till för barnet – om samverkan och delaktighet i skolvardagen (2016)
Valtioneuvoston julkaisu (2019:7) Edellytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille