Joka kesä se tuntuu alkavan yhä aikaisemmin samoin kuin joululaulut ennen joulua – mediamylly ennen kouluvuoden alkua. Koulu alkaa! Perusopetus on suuressa murroksessa! Opetussuunnitelma on uudistunut ja koko koulu sen myötä!

Uudistukselle on asetettu suuria odotuksia ja tuntuu, että paineet on asetettu meille opettajille. Tosiasiahan on, että ellei opettaja muuta työtapojaan ja esimerkiksi arvioinnin käytänteitä, muutos jää toteutumatta. Paineet työnkuvan muutokseen tulevat monelta suunnalta. Huoltajatkin varmasti ovat aikaisempaa aktiivisemmin odottamassa uusia tuulia. Ammattitaitomme ja osaamisemme ovat suurennuslasin alla. Mikä suurenmoinen mahdollisuus osoittaa, että olemme opettamisen ammattilaisia!

Mikä suurenmoinen mahdollisuus osoittaa, että olemme opettamisen ammattilaisia!

Kesällä OAJ julkisti tutkimuksen opettajan ammatin arvostamisesta. Kolme neljästä opettajasta ja kaksi kolmesta suomalaisesta on sitä mieltä, että arvostus on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suunta on huolestuttava. Arvostus on asia, jota täytyy löytyä jokaiselta tasolta. Se on perusta, jolle luodaan hyvän oppimisen perusta. Oppilaan on arvostettava omaa työskentelyään, kodin on nähtävä lapsen työ tärkeäksi ja kannustettava oppilasta yrittämään parastaan. Opettajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutuksessa on arvostuksen oltava molemminpuolista. Rehtorin on arvostettava kaikkien opettajien työtä ja nähtävä alaistensa vahvuudet, joiden avulla opetus toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla. Arvostaminen on merkittävä työilmapiiriin vaikuttava tekijä. Kun kokee saavansa arvostusta, on valmis ponnistelemaan ja tavoittelemaan yhä enemmän, olipa sitten kyse opettajasta tai oppijasta!

Oman työn arvostamisesta on aloitettava. Ellemme itse arvosta opettajuutta, murenee ulkopuolisten arvostus nopeasti. Opetusta ja työskentelytapoja uudistettaessa meidän on tartuttava haasteeseen kunnianhimoisesti ja päättäväisesti. Pienin askelin kannattaa aloittaa ja olla itselleen armollinen, sillä uuden oppimiseen kuuluu myös erehdyksistä viisastuminen!

Opetussuunnitelman ohella mediassa on keskusteltu opettajarekisterin luomisesta. Poliittiset päättäjät suhtautuvat siihen hyvin nihkeästi. Ammatillisuuden arvostamisesta on siinäkin kyse – ei ole yhdentekevää, kuka oppilasta opettaa. Huoltajilla on oikeus tietää, onko heidän lapsensa opettaja kelpoinen tehtäväänsä. Tämän asian otimme esiin vieraillessamme opetus- ja kulttuuriministerin luona kesäkuussa. Samalla toimme esiin liiton huolen lukion erityisopetuksen tilasta. Ei ole oikein opiskelijoita kohtaan, että heillä ei ole mahdollisuutta pedagogiseen tukeen. Näkökulmamme ovat luettavissa osoitteessa www.sel.fi.

Oppimisen ja opettamisen iloa toivottaen

Päivi Juntti
puheenjohtaja