Olipa huikeaa nähdä ja kuulla Katariina Räikköstä tämän vuoden Educassa. Räikköselle myönnettiin Vuoden Erityinen Teko -palkinto 2024 vaikuttamistyöstä: tiedon ja ymmärryksen lisäämisestä neurokirjoisen ihmisen arjesta.  Palkinnon saivat edellisenä vuonna Topi ja Sointu Borg.

Katariina Räikkönen kertoo kiitospuheessaan, että olisi alakoulussa halunnut päästä erityisluokalle ja istua jumppapallon päällä, koska tuolilla nätisti istuminen tuntui hänestä kidutukselta. Juuri kun hän oli saanut kiinni oppitunnin aiheesta, alkoi kaoottinen välitunti, ja sama toistui uudestaan ja uudestaan… 

Katariina ajattelee, että jotkut erityiset lapset hyötyisivät koulussa esimerkiksi luvasta jäädä sisälle välitunnin ajaksi, mahdollisuudesta käyttää vastamelukuulokkeita, painopeittoa ja  pimeä tilaa. Aikuisten tehtävänä on luoda malleja, jotka purkavat vastakkainasettelua ja epäreiluuden tunnetta lasten välillä. Me kaikki tarvitsemme tukea eri asioissa. 

Katariina sai ADHD-diagnoosin vasta 16-vuotiaana, diagnoosin Tourettesta 17-vuotiaana ja autismista 22-vuotiaana. Diagnoosit ovat olleet Katariinalle tärkeitä, koska niiden myötä hän on löytänyt yhteisön ja ymmärtänyt, että on ihan normaali
seepra eikä vain tosi outo hevonen.  

Ammattikorkeakoulu on yllättäen ollut helpoin opinahjo Katariinalle.
“Vihdoinkin minulla on lupa maata lattialla oppitunnilla tai heijata itseäni opiskelutovereiden takana. Eikä tämä haittaa ketään”, Katariina kertoo ja jatkaa, kuinka hän on oppinut surffaamaan omilla hyperfokus-aalloillaan, toisin sanoen käyttämään opiskelussa omia kiinnostuksen kohteita ja näin motivaatiota, energiaa ja keskittymistä hyväksi. Kun syventyy johonkin asiaa kunnolla, tulee siinä sivussa omaksuttua muutakin tietoa. Tämä voisi olla avain oppimiseen monille neurokirjon lapsille. 

Nykyään Katariina vetää 10–15-vuotiaille neurokirjolaisille vertaistukiryhmää, jonka lapset ovat itse nimenneet Ylpeästi oudoiksi. Katariina tekee myös some-vaikuttamista, koska kokee, että avoimuus ja totuuden tuomat ongelmat ovat parempi vaihtoehto kuin yksityisyys ja ennakkoluulojen tuomat ongelmat. Katariina painottaa, että opettajat ovat tässä todella tärkeässä roolissa. Katariinan sanoma somessa on sama kuin jokaisen erilaisen lapsen sanoma kaikissa päiväkodeissa, eskareissa, kouluissa ja opistoissa. Sanoma kuuluu:
Näe minut, näe mitä minä todella olen, katso minua ja huomaa, että minussa on hyvää. Ja huomaa, että minäkin olen vain ihminen. Meillä on erilaisia tapoja aistia ja kokea tämä maailma. Ja jokainen tapa olla ja ajatella on yhtä arvokas. Meidän ei siis tule korjata erityisiä lapsia, vaan kouluja sellaisiksi, että jokainen saa kasvaa ja oppia omana itsenään. 

Katariina sanoo, ettei kukaan voi pelastaa koko maailmaa, mutta juuri sinä voit olla lapselle tai nuorelle se ainoa aikuinen, joka ymmärtää. Se aikuinen, joka näkee autistisen lapsen potentiaalin, eikä anna kenenkään rikkoa tätä.

Myös työelämään Katariina kaipaa enemmän tietoa ja ymmärrystä erilaisuudesta, jotta erilaiset ihmiset olisivat luonteva osa yhteisöä. Oikeastaan kaikki lähtee jo varhaiskasvatuksesta. Meidän täytyy opettaa lapset näkemään erilaisuus rikkautena. Katariina toivoo myös, että osa-aikainen työnteko olisi nykyistä paremmin mahdollista, jotta esimerkiksi erityisten lasten vanhemmat voisivat tarvittaessa tukea lapsia koulupäivän jälkeen.

Katariina kiittää sydämestään perhettään: äitiä, isää, isoveljeä ja pikkusiskoa, jotka kaikki ovat omalla tavallaan aina auttaneet ja tukeneet häntä.

Esimerkiksi pikkusisko vaati aina Katariinan mukaansa kauppaan tämän tic-oireisesta välittämättä. Pikkusisko oli järkkymätön, vaikka Katariina saattoi huutaa ja näyttää keskisormea ihmisille. Perhe ymmärtää erityisyydestä myös ammatillisesti, sillä äiti on erityisperheohjaaja ja isoveli valmistuu pian erityisluokanopettajaksi ja työskentelee lastensuojelussa.

Esikuvikseen Katariina mainitsee Borgit ja Greta Thunbergin. Myös Katariina on kansalaisaktivisti, ja  tulevaisuudessa politiikassa entistä tiukemmin mukana. Mutta nyt hän haluaa näyttää esimerkkiä ja julistaa erilaisuuden hyväksyvää sanomaa. 

Palkitsemistilaisuuden jälkeen Katariina näyttää puheensa ja kertoo muistiinpanotekniikastaan. Väreillä ja sana- tai riviväleillä on hänelle oleellinen merkitys.

Katariina kertoo myös PDA:sta (Pathological Demand Avoidance, patologinen vaatimusten välttely). Katariina ei ole täysin varma, onko hänen autisminsa juuri PDA:ta, mutta Tourette yhdessä neurologisten oireiden kanssa ajavat hänet aika ajoin vastaavaan olemisen tilaan, jossa toimiminen on mahdotonta ja omasta tahdosta irrallista. Katariina kertoo, että PDA:ssa kyse on erityisesti autonomian tunteen säilyttämisestä ja että aikuisen olisi keksittävä keinot ohittaa tämä kieltäytymisen muuri. Näin PDA-lapsi tai -nuori voi vähitellen oppia säätelemään omaa toimintaansa.

Katariina kokee, että on hyötynyt ADHD:n lääkkeistä, mutta korostaa niiden toissijaista ja välineellistä merkitystä. Jokainen persoona on oikea juuri sellaisenaan. “Me tarvitsemme erilaisia eläimiä”, Katariina toteaa lopuksi.

Pasi Luukkainen teksti ja kuvat Katariina Räikkösen puhe ja Miia Immosen haastattelu lähde

Lue lisää: autismiliitto.fi/autismi/erilaista-autismia/pda-aarimmainen-vaatimusten-valttely/