
Mitähän oppimisen tuen uudistuksesta tulee…
Oppimisen tuen uudistus mietityttää. Uudistusta on toivottu, mutta allekirjoittaneesta tuntuu siltä, että tarjolle tulee jotain, mikä ei vastaa kysyntään.
Pääpaino uudistuksessa on inkluusion periaatteiden mukainen. Tuki halutaan viedä ryhmään pienellä kynnyksellä. Tätä varten on annettu lisärahoitusta. Ryhmäkohtaiseen tukeen on resursoitava vähintään 0,122h/oppilas/vko. Tämä tarkoittaa 25 oppilaan ryhmässä noin 3 tuntia tukea viikossa. Mielestäni tämä ei riitä mihinkään.
Kuvitellaan tilanne, jossa luokassa on maahanmuuttajaoppilas, joka osaa vain omaa äidinkieltään. Hänellä on oikeus opetuskielen tukiopetukseen. Tarve on jokaisella oppitunnilla, mutta kunta tarjoaa ryhmälle minimin 3 tuntia viikossa. Tämä tuki jaetaan koko ryhmän kesken eli se ei ole kohdistettu tälle yhdelle oppilaalle, eikä voisikaan, koska kohdistettu tuki on oppilaskohtaista tukea, eikä heikko suomen kielen taito ole peruste sille.
Sama tilanne on kaikkien tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa. Oppimisen tuen uudistuksen keinoilla ei pystytä vastaamaan siihen, että 30% oppilaista saa jonkinlaista oppimisen tukea tällä hetkellä. Riittävä tuki tarkoittaisi sitä, että jokaisella tunnilla olisi mukana erityisopettaja.
Jos ryhmäkohtainen tuki ei riitä, oppilaalla on oikeus oppilaskohtaiseen tukeen, mikä käytännössä tarkoittaa erityisopettajan opetusta osittain tai kokonaan pienryhmässä tai erityisluokalla opiskelua.
Riittävä tuki tarkoittaisi sitä, että jokaisella tunnilla olisi mukana erityisopettaja.
Opetushallituksen webinaarissa 2.4.2025 kuultiin kanta, että oppilaskohtaista tukea annetaan vasta silloin, kun oppilaalla on vaara saada hylätty arvosana. Kannanotto herätti sosiaalisessa mediassa runsaasti keskustelua. Sekin mietityttää, onko tulevaisuudessa tilanne niin, että vasta sitten saa kunnolla tukea, kun meinaa reputtaa opinnoissaan. Silloin tuki on mielestäni myöhässä. Miten tuetaan heitä, jotka nippa nappa saavat hyväksytyn arvosanan, mutta oikein tuettuna pärjäisivät hyvin tai erinomaisesti. Tähän joukkoon kuuluu esimerkiksi neuroepätyypilliset oppilaat, joiden oppimisen edellytyksenä on rauhallinen ja pieni ryhmä.
Eikä tässä vielä kaikki! Uudistuksen jälkeen muiden kuin yhden opettajan opetusryhmässä saa olla enintään viisi oppilasta, jotka ovat erityisluokalla tai saavat pienryhmässä opetusta yli 50% oppiaineen tunneista. Tämä koskee myös niitä aineita, joissa oppilaalla ei ole tuen tarvetta. Pelkään pahoin, että seurauksena on se, että näiden oppilaiden integroiminen esimerkiksi taito- ja taideaineiden ryhmiin vaikeutuu niin, että siitä seuraa segregoitumista.
Kaikista suurin susi on kuitenkin tilapäinen vapauttaminen oppiaineen opiskelusta. Se on käyttökelvoton. Tällä on tiettävästi tarkoitus korvata koulupäivän lyhentämistä, jota käytetään silloin, kun oppilas ei jaksa olla kokonaisia päiviä koulussa, mutta koska vapauttaminen on oppiainekohtaista, siitä ei ole hyötyä, koska harvan oppiaineen kaikki tunnit ovat joko aamun ensimmäiset tai iltapäivän viimeiset tunnit.
Uteliaisuudella odotan, miten tämä kaikki lopulta asettuu.
Ilona Ruiz on erityisluokanopettaja Vantaalla ja väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän tutkii hyväksytyn ja hylätyn arvosanan rajanvetoa yläkoulussa.