Kolmiportainen tuki ja muutos

Kolmiportainen tuki ja muutos

Kolmiportainen tuki on osalle opettajista lähes kirosana, osa taas on oppinut olemaan sen kanssa sulassa sovussa. Sieltä täältä lukee juttuja kolmiportaisuudesta epäonnistuneena tukijärjestelmänä, mutta onko se sitä? Miten kolmiportaista tukea epäonnistuneena mallina pitävät opettajat ovat todellisuudessa muuttaneet opetustaan tai miten on muutettu koko koulun toimintakulttuuria? Olen huomannut koulutuksissani, että on lukuisa määrä kouluja, joissa muutos on vielä lapsen kengissä. Mutta kolmiportaisuuden voi saada toimimaan. Me opettajat olemme koulussa lasten takia, lapset eivät tule kouluun meidän takiamme. 

Kysyin muutama vuosi sitten muutamilta opettajilta ajatuksia kolmiportaisuudesta. Sain yllättävän positiivisia vastauksia siitä, miten asioita tulee mietittyä kollegoiden kanssa enemmän kuin ennen. Yhteistyö on tehostunut, ja työ on entistä suunnitelmallisempaa. Haittana tuli esiin pedagogisten asiakirjojen kirjaaminen. Sekin kääntyi positiiviseksi siksi, että on paikka johon suunnitella asiat, joihin voi palata lukuvuoden aikana. 

Jotta koulun toimintakulttuuri saadaan muutetuksi, tarvitaan rohkeaa ja vahvaa johtajuutta, ja sen rinnalle erityisopettaja. He yhdessä luotsaavat muutosta kolmiportaisuuden onnistumiseksi. Jokaisen rehtorin ja opettajan tukena tulisi olla laaja-alainen erityisopettaja, jonka kanssa voi suunnitella, arvioida ja toteuttaa oppilaiden tukemista. Erityisopettajien työpanos ja konsultointi on joustavasti käytettynä koko koulua hyödyntävä resurssi. Kolmiportaisuuden myötä oppimisen ja koulunkäynnin tukea antaa jokainen opettaja, ei enää pelkästään erityisopettaja.

Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen opettaja tukee oppilaita. Ei enää eletä suljettujen ovien -pedagogiikan maailmassa. Tuki on pieniä tekoja luokissa. Opettajan tulee eriyttää, antaa tukiopetusta ja luoda sellainen oppimisympäristö, jossa jokainen oppilas voi oppia omalla tasollaan. Toki, jos oppilasryhmä koko on 25–30, tuen antaminen on haastavaa. Silloin tarvittaisiin resursseja pienempiin ryhmäkokoihin, jotka jo ovat suuri tuki oppilaan oppimiselle.

 

Koko kouluun tulee saada luoduksi mahdollisimman vahva, laadukas ja hyvä yleinen tuki, jolla saadaan tuettua kaikkia oppilaita.

Koko kouluun tulee saada luoduksi mahdollisimman vahva, laadukas ja hyvä yleinen tuki, jolla saadaan tuettua kaikkia oppilaita. Siinä lähdetään oman oppimisympäristönkin tarkastelusta. Kuinka moni on lukenut opetussuunnitelmaa? Sieltä löytyy hyvä vinkkejä kouluun. 

”Tuen tarpeen varhaiseksi havaitsemiseksi oppilaiden oppimisen edistymistä ja koulunkäynnin tilannetta tulee arvioida jatkuvasti. Ensimmäiseksi tarkastellaan koulussa käytössä olevia toimintatapoja, opetusjärjestelyjä ja oppimisympäristöjä sekä niiden soveltuvuutta oppilaalle. Tarkastelun pohjalta arvioidaan, voidaanko näitä muuttamalla toteuttaa oppilaalle aikaisempaa paremmin sopivia pedagogisia ratkaisuja.” (OPS2016, 60)

Edellä olevaa tekstiä opetussuunnitelmasta aletaan toteuttaa yhdessä erityisopettajan kanssa. Miten toimia toisin? Mitä tehdä entistä paremmin, jotta tuki toteutuu. Tuki ei ole synonyymi sanalle erityisopettaja. Täytyy tarkastella tuen keinot luokassa: eriyttäminen, struktuurit, lukituki, tukiopetus, toiminnanohjauksen tuki, materiaalit, eri oppimisympäristöt: fyysinen, psyykkinen, pedagoginen ja sosiaalinen. 

Noilla pääsee jo hyvin alkuun, jos niihin tehdään tuet oppitunneille, koetilanteisiin ja tarvittavat yksilöllisemmät tuet. Yksin ei pidä jättää ketään, vaan yhteistyötä tarvitaan paljon opettajien ja erityisopettajien välillä.

Tiina Vitka
on Kokkolassa yläkoulun laaja-alainen erityisopettaja.
Lukuvuoden lopuksi hän pohtii kolmiportaisen tuen mallia.