Koko puheenjohtajakauteni olen saanut puhua esi- ja perusopetuksen oppimisen tuen uudistuksesta. On viimeisen kirjoitukseni vuoro ja nostan sen kunniaksi vielä kolme usein kuultua väärää laintulkintaa esille:

1. Ryhmäkohtaiset tukimuodot ovat tärkeitä, mutta ne eivät saa vähentää resurssia oppilaskohtaisesta tuesta. 

Monilta kouluilta kuuluu, että pyritään laskemaan ryhmäkohtaiseksi tueksi myös ne tunnit, joissa on oppilaskohtaisen tuen oppilaita erityisopettajalla mukana. Tai ei tehdä päätöksiä oppilaskohtaisesta tuesta, koska erityisopettajan aika ei riitä kumpaankin. Lisäksi valmistavaan opetukseen ei 1.8.2026 jälkeen saa enää ottaa sellaisia ulkomaalaistaustaisia oppilaita, jotka ovat syntyneet Suomessa. Heidän kielen opetuksensa toteutetaan tarvittaessa S2-opetuksen lisäksi opetuskielen tukiopetuksena. Mitä luulette, riittääkö minimin mukaiset tunnit kaikilla kouluilla? Ei, resurssia tarvitaan siis paikoin paljon minimiä enemmän ryhmäkohtaisiin tukimuotoihin, ja silti resurssia on jäätävä riittävästi myös oppilaskohtaisiin.

2. Erityisluokkia ei voi vähentää ennen kuin niiden tarve oikeasti vähenee. 

Monessa kunnassa aloitettiin inkluusion vahvistaminen poistamalla erityisluokkia. Tätä on hyvin vaikea ymmärtää, koska kymmenen vuoden lisärahoituksella oli tarkoitus vahvistaa ensin oppimisen edellytyksiä tukevia opetusjärjestelyjä ja ryhmäkohtaista tukea. 

Käytännössä piti siis ensin pienentää ryhmäkokoja, lisätä opettajia ja ohjaajia luokkiin ja varmistaa työrauha, eli tarjota aiempaa useammalle mahdollisuus oppimiseen ja koulunkäyntiin omassa luokassa, jotta erityisluokkasiirtoja ei enää tarvita niin paljon. 

Muualle kuin perusopetukseen kohdistetut kuntarahoituksen leikkaukset ja työttömyysturvan rajusti kasvavat kuntaosuudet ajavat kuitenkin kuntia leikkaamaan myös sieltä mihin piti panostaa. Sallitaanko leikkaukset perusopetuksesta teidän kunnassa?

3. Tuen tarpeen arvioinnissa arvioidaan oppilaan tuen tarvetta, ei kunnan ja koulun resursseja. 

Oppilaan tuen tarpeita arvioitaessa opettajat selvittävät ja kuvaavat oppilaan tuen tarpeen, opintojen etenemisen tilanteen, aiemmat tukimuodot ja oppilaan edun mukaiset oppimista ja koulunkäyntiä parhaiten tukevat tukitoimet. Koulutuksen järjestäjän resurssit eivät voi estää tarpeelliseksi arvioidun tuen saamista. Kielteistä päätöstä jostakin oppilaan tarvitsemasta tukitoimesta ei voi tehdä ainoastaan sillä perusteella, ettei sitä ole tarjolla. Tarvittaessa pitää vaikka perustaa uusi erityisluokka! Ei pelätä LVV:n väliintuloa, sillä tarvitsemme ehdottomasti selkeät ja yhdenmukaiset kriteerit oppilaskohtaiseen tukeen siirtymiseen ja riittävät resurssit tukitoimien toteuttamiseen. 

Siirrän puheenjohtajan nuijan eteenpäin tyytyväisenä aikaansaannoksiini. Liitto on kauteni aikana ottanut aktiivisesti kantaa ajankohtaisiin erityisopetusta koskeviin uudistuksiin ja toiminut erityisopettajien äänenkannattajana. Olemme hallituksen kanssa uudistaneet myös liiton toimintaa, valmistelleet sääntöuudistuksen ja löytäneet taloudellisesti kestävän tavan toimia. Eläköön 100-vuotias Suomen erityiskasvatuksen liitto!

Kiitos jokaiselle nykyiselle ja entiselle hallituslaiselle ja yhdistysaktiiville tärkeästä panoksesta erityisopettajien yhteisöllisyyden eteen!

Miia Immonen
puheenjohtaja, ordförande