Onpa siinä sisukas lapsi! Pesee perheen pyykit, käy kaupassa ja vie pikkusiskon hoitoon. Huolehtii avaimista, imuroinnista ja tiskauksesta. Rakentaa koulun nurkalle majan, minne pääsee opettajien katseilta piiloon käärimään sätkää. Ikää lapselle on kertynyt kahdeksan vuotta. Kasvatuskeskustelua pukkaa.

Toinen sisukas on ehtinyt yläkouluun. Hän on urheasti taistellut puolitoista vuotta ahdistusta ja masennusta vastaan. Tyttö elää kotonaan koiranjätösten keskellä ja tukee ja vihaa ailahtelevaa, väkivaltaista yksinhuoltajaäitiään. Voimat ehtyvät, kun kiusaajat ottavat koulussa vallan, eikä siirtymätilanteisiin riitä silmäpareja. Sisu loppuu, kun lempivalinnaisaineen arvioinnista rapsahtaa hylätty. Nuori ei uskalla oppitunneille. Opettajan mielestä näytöt on näytetty.

* * *

Uusi opetussuunnitelma huokuu oppilaan kohtaamista ja kannustamista. Tiiliskiveä pyöritellessäni löydän aina uuden näkökulman kohtaamiseen, oppimiseen ja arviointiin. Ehditäänkö käytännössä etsimään perusteiden henkeä?  Miten kunnissa kohdataan muutos?

Tapaan kouluttajana koulutuskentän ammattilaisia ympäri Suomea. Aistin osaamista, asenteita, tekemistä ja tunnelmia. Aistin myös tulipaloja ja aikasyöppöjä.

Keskustelen kuntien johdon kanssa usein kahdesta teemasta: sisäilmasta ja resursseista. Teemat liittyvät toisiinsa ja ne vievät sivistysjohdolta hurjasti aikaa. Pedagogiikan johtamiselta häviää aikaa. Ihmettelen, miten räikeästi koulutuksen huippumaa on epäonnistunut rakennusalan ammattilaisten ja laadun valvojien kouluttamisessa? Onko yritysmaailma myrkyttynyt voiton tavoittelussa? Pyyhitäänkö työmoraalilla suupieliä? Miksi suomen kieli häviää rakennustyömailta ja alalle kouluttautuneet ihmiset jäävät työttömiksi? Ovatko sairastuvat lapset ja nuoret päättäjien arvoasteikon kärkipäässä? Sisäilmaongelmat ovat puuttumista huutava, kansallinen vitsaus.

Sisäilmaongelmat ovat puuttumista huutava, kansallinen vitsaus.

Opetushenkilöstö asettuu koulutuksessa asenneasteikolla hylätyistä erinomaisiin. Kunnan kokonaistilanne toimii arvojen, toimintakulttuurin ja oppimisen kasvualustana.  Hyvä kasvualusta ja jaksava johto ruokkii  avarakatseisuutta, uutta tietoa ja menetelmiä janoavia opettajia.  Huono kasvualusta tuottaa väsynyttä johtoa ja kyynistyneitä opettajia. Satoa syötetään tulevaisuutemme rakentajille.

Sätkänkäärijän opettaja seisoo lapsen tukena, kun vyyhtiä ryhdytään purkamaan. Hän jakaa työsarkaa moniammatillisille asiantuntijoille ja keskittyy itse koulun tehtävään. Hän luo luokkaan hyvää ilmapiiriä ja osoittaa lapselle tämän olevan tärkeä osa yhteisöä. Tunteiden ilmaisua harjoitellaan sopivissa saumoissa ja vahvuuksia viljellään. Räätälöityjen haasteiden ja merkityksellisen toiminnan myötä kahdeksanvuotiaan myönteinen käsitys itsestään oppijana saadaan hyvään vauhtiin.

Lannistettu tyttö komeroituu kotiin. Hänen äitinsä ei ymmärrä tilanteen vakavuutta ja kannustaa itselleen kaveria pitkien syyspäivien pimeyteen. Koulussa summataan tukitoimia ja pienten asioiden merkitystä. Tällä kertaa ymmärtämättömällä arvioinnilla ja puuttellisella kohtaamisella langetettiin yhteiskunnalle koulupudokkaasta suuri lasku.

Merja Koivisto

Kirjoittaja työskentelee Onervan tutkimus- ja kehittämisyksikössä, missä tarjotaan mm. koulutusta, konsultaatiota ja työohjausta ammattihenkilöstölle oppimisen ja koulunkäynnin tuen kysymyksissä.