Tänään hautasimme äitini. Henni kuoli kiirastorstaina 88-vuotiaana. Suru on läsnä, mutta myös kiitollisuus siitä, mitä tuo talon emäntä ehti lapsilleen opettaa elämästä yleensä ja työnteosta erityisesti. Äitini kertoi usein tarinaa siitä, kuinka kansakoulun opettajatar Sirkku Penttinen oli kolmeen otteeseen käynyt pyytämässä, että Henni laitettaisiin oppikouluun, koska oli nopeaälyinen ja lahjakas tyttö. Ukillani, käsityöläisellä, ei rahoja siihen ollut ja joka kerta sai opettaja lähteä ilman toivomaansa vastausta. Äitini kuitenkin kävi käsityö- ja emäntäkoulut, tärkeät ja tarpeelliset nekin tulevalle emännälle.

Viisikymmentäluvulla syntyneet siskoni saivat valita oppikoulun, toinen niin tekikin, mutta lukioluokkia ei hänkään käynyt. Syrjäkylältä oli koulun takia ollut muutettava asumaan kirkonkylälle vuokralle, ikävän keskellä into opiskeluun ei noussut päässyt päällimmäiseksi, vaikka mummo muutti tueksi.

Minä onnekas synnyin 60-luvulla, pääsin peruskouluun ja itsestäänselvyys oli myös lukio ja yliopisto-opinnot.

Minä onnekas synnyin 60-luvulla, pääsin peruskouluun ja itsestäänselvyys oli myös lukio ja yliopisto-opinnot.Ammattiini olen tyytyväinen, eikä lapsuuskodin työtäpelkäämätön kasvatus ole ollut hetkeäkään haitaksi pian kolmekymmenvuotisen työuran aikana. Äidin lapsenlapsista yksi on väitellyt tohtoriksi ja on tutkijana Harwardissa.

Suomen suurimpia saavutuksia on peruskoulun myötä luotu mahdollisuus koulutukselliseen tasa-arvoon, jolla pienen kansakunnan potentiaali on hyödynnetty tehokkaasti. Peruskoulu on myös taloudellisesti tehokas verrattaessa sitä OECD-maiden koulutuskuluihin ja suomalaisten opettajien osaaminen tiedetään maailman parhaaksi. Viimeksi tästä todisti Hämeenlinnan ITK-päivillä Saku Tuominen.

Meillä on lukumääräisesti melko vähän koulupudokkaita, mutta luku on huolestuttavasti kasvanut. Muutos vuosina 2009-13 oli 117.9%. Erityisesti oppivelvollisuuden kokonaan laiminlyöneiden määrä on kaksinkertaistunut. Yhtenä selittävänä tekijänä ovat mm. maahanmuuttajataustaiset nuoret, jotka saapuvat Suomeen lähellä oppivelvollisuusiän täyttymistä. Kielen oppiminen, kotoutuminen ja opiskelu ovat vaativa yhdistelmä samanaikaisesti vellovan identiteettikriisin, monien erilaisten vaatimusten ristipaineen ja menneisyyden traumaattistenkin kokemusten käsittelyn ohessa.

Myös periytyvä sosiaalinen syrjäytyminen yhteiskunnasta lisääntyy, eikä koulutusjärjestelmä auta kaikkia. Nuorille, jotka elävät keskellä näköalattomuutta, ei tulevaisuus siinnä innostavana mahdollisuutena. Työmarkkinat vaativat koulutusta yksinkertaisimpiinkin tehtäviin. Hetkittäin tuntuu, että jossain kohtaa on sivuutettu terveen järjen käyttö.

”Katoavia nuoria” etsitään täsmäiskuilla ja kuljetetaan kouluun kädestä pitäen. Hyviä malleja on kehitetty mm. pääkaupunkiseudulla, mutta niitä tarvitaan lisää. Meillä ei ole varaa antaa yhdenkään nuoren tipahtaa veneestä. Koska meillä on monin mittarein todennettuna maailman yksi parhaista koulutusjärjestelmistä, meillä on osaamista löytää ratkaisu tähän ongelmaan. Haastankin teidät kaikki kollegoinenne jakamaan omia toimivia mallejanne ja kertomaan asian tärkeydestä yhteiskunnallisille päättäjille. Me olemme tämän päivän välittäviä ja sitkeitä lasten ja nuorten mahdollisuuksia näkeviä sirkkupenttisiä.

Sari Karjalainen

Kirjoittaja on espoolainen yleisen, tehostetun ja erityisen tuen konsultoiva erityisopettaja sekä erityisopetuksen luottamusmies. Karjalainen on Facebookin Erkkamaikat-ryhmän perustaja ja yksi ylläpitäjistä.