”Unelmatyöni on pilattu.”
”En tiedä mitä tehdä, kun ohjeet ovat ristiriitaisia.”
”Teen niin kuin ennenkin, koska kukaan ei tunnu tietävän mitä pitää tehdä.”
”Sanotaan, että panostetaan, mutta henkilöstöresurssia ei tule lisää.”

Opettajat ovat kuormittuneita oppimisen tuen uudistuksesta. Pedagoginen johtajuus puuttuu, tunne minäpystyvyydestä on pohjissa, resurssit eivät riitä vaatimusten saavuttamiseen ja työssä koetaan arvoristiriitaa.

Näiden seurauksena aiheutuu kierre, jossa vuorotellen haetaan syyllisiä työkavereista. Työyhteisö ei enää olekaan voimavara. Tavoitteena olleen opettajien välisen yhteistyön lisäämisen sijaan hakeudutaan poteroihin ja siilipuolustukseen.

Osassa kunnissa on keskitytty oikeanlaiseen tuen kirjaamiseen, kun kouluilla olisi tarvittu tukea ylikuormittuneiden oppilaiden koulupäivän lyhentämiseen väkivaltatilanteiden välttämiseksi. Uutta on mahdotonta oppia ja uutta toimintakulttuuria on mahdotonta luoda tulipaloja sammutellessa.
Epäselvyyttä on myös erityisopettajan resurssin käytössä. Ei tehdä ollenkaan oppilaskohtaisen tuen päätöksiä, koska resurssi olisi silloin pois ryhmäkohtaisista tukimuodoista. Tästä aiheutuu erityisopettajille arvoristiriitaa ja riittämättömyyden tunnetta.

Puheet on kuultu, vastuu toteutuksesta on nyt kunnilla.

Puheet on kuultu, vastuu toteutuksesta on nyt kunnilla.

Opettajat tarvitsevat selkeät toimintaohjeet tuen toteuttamiseen lain mukaisesti. Pelkkä tiedollinen tuki ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös välineellistä tukea: tiloja, aikaa ja rahaa. Ja sen lisäksi vielä emotionaalista tukea: välittämistä ja vertaistukea.

Pitäkää ääntä! Kertokaa poliitikoille, että nykyinen opettajaresurssi ei riitä tuen toteuttamiseen! Ensi vuoden koulutuksen rahoitus jaetaan nyt!

Miia Immonen
puheenjohtaja