Olin kirjoittamasta lehtemme nimestä, kun sain aiheeseen liittyvän viestin, mutta palataan siihen myöhemmin. Pohdin, kuinka hienoa on, että lehtemme nimessä on sana kasvatus.

Nimen etuosa erityis on ydinosaamistamme. Se kertoo, että olemme kiinnostuneita erilaisista kehitykseen, nepsy-piirteisiin, traumoihin ja mielen haasteisiin liittyvistä ihmisen ominaisuuksista ja että osaamme kohdata ja tukea erityisyyttä oikein. Se kertoo siitä, että meillä on sydän paikallaan.

Entä kasvatus? ”Mitä se on?” ihmetteli isäni aikoinaan, kun kerroin opiskelevani kasvatustiedettä. Ei maatalossa tunnettu sellaista sanaa. Lapset olivat lapsia, vanhemmat vanhempia, isovanhemmat isovanhempia ja tuvassa navetan valmistumista odottavat eläimet eläimiä. Työtä tehtiin aamulypsystä iltamyöhään.

Mutta maatalon kasvuympäristö erosi kovin paljon kaupungin tai lähiön vastaavasta. Kuten erosivat eri vuosikymmenet. Muistan lapsuuteni Vantaan Myyrmäen suhteellisen turvallisena kasvuympäristönä 70-80-luvuilla, mutta jo 90-luvulla R-kioskin vierestä saattoi ostaa heroiinia. Meininkin ei kuitenkaan ollut nykyisen kaltaista. 

Tuttu tarina: ennen ei ollut niin paljon houkutuksia. Ei ollut somea, ei pimeää verkkoa, ei ollut vapeja, satoja makuvaihtoehtoja, ei muuntohuumeita… Aikuisilla ja virkavallalla oli vielä luontaista auktoriteettia.

Kasvatus on lopulta aika yksinkertaista. Rajat ja rakkaus tai valta ja rakkaus, kuten Keijo Tahkokallio sen määrittelee, pätevät yhä – lapsen ja nuoren ikätaso huomioiden.

Ja vaikka kasvatus on yksinkertaista, on se usein vaikeaa juuri ympäristön paineen ja markkinavoimien vuoksi. Siksi kaipaan nykyistä vahvempaa Islannin mallia maahamme. Mallia jossa pelisäännöistä sovitaan yhteisöllisesti. Näin kaikki vanhemmat saavat tuen päätöksilleen, ja alaikäiset elintärkeän hyödyn.

Loistava idea! Me toimituksessa ja liitossa totesimme.

Olin siis kirjoittamassa lehtemme nimestä, kun saimme ehdotuksen Maria (Mia) Nylundilta. Mitä jos lehdellämme olisikin kaksikielinen nimi: Erityiskasvatus – Specialpedagogik.

Loistava idea! Me toimituksessa ja liitossa totesimme. Ja niin sana pedagogik yhdisti kasvatuksen opetukseen – Och så förenade ordet pedagogik fostran med undervisning. (Mer om neuropedagogik s. 14.)

Vuoden viimeinen, uudella nimellä varustettu lehtemme on tarkoituksella ohut. On nimittäin käynyt niin, että Sel:n varat eivät meinaa riittää lehden painamiskustannuksiin. Merkittävin syy tähän on valitettavasti se, että turhan monella jäsenellä on jäsenmaksu maksamatta. 

Nöyrä pyyntö: pidetään ensi vuonna 100-vuotta täyttävä liittomme ja lehtemme vahvana maksamalla jäsenmaksu.

Pasi Luukkainen
päätoimittaja