Siitä piti tulla selkeä mutta…

Rullaan näytöllä Wilman oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskevaa suunnitelmaa perusopetuksessa. Palaan yhä uudelleen pohtimaan otsikoiden merkityksiä. Vähitellen tulee selväksi, mitä saa, kun Pedagoginen selvitys ja HOJKS –  yhdistetään. Syntyy monisivuinen lomake-hirviö ja  laajat liitteet päälle.

Uusi lomake ohjaa meitä raportoimaan oppilaan etenemistä eri oppiaineissa, lausumaan tuen tarpeesta arviointia varten, kertomaan taustatiedot suunnitelman toteutumisen arvioinnista, selvittämään toteutuneet tukitoimet, niiden riittävyys sekä vaikuttavuus jne.

Lomake ei ole kovin kiinnostunut palvelemaan sitä todellisuutta, jossa monissa erityisluokissa eletään. On paljon poissaoloja. On nepsy-, kiintymyssuhde- ja mielenterveyden häiriöitä. On päihde- ja peliriippuvuutta. Mutta on myös paljon vahvuuksia ja herkkyyttä!

Tuen lomakkeen tulisi olla käytännöllinen työkalu, josta nämä asiat voi helposti seuraava opettaja lukea.

Ihminen on jakamaton kokonaisuus, mutta oppilaskohtaisen tuen toteuttamista koskevaa suunnitelmaa perusopetuksessa leimaa erityisesti oppiainevetoisuus. Mihin aineeseen kirjaat kroonisen poissaolon tai viilletyt ranteet? 

Uutta lomaketta leimaa myös Wilman rekisteriä koskevien rajoitusten henki, joka alkoi ainakin jo vuonna 2014, kun HOJKS:issa piti keskittyä vain oppimiseen eikä missään nimessä saanut kertoa esim. oppilaan koulunkäyntiin vaikuttavista diagnooseista.  

Oppilaskohtainen tuki on sitä, että opettajalla on aikaa oppilaalle ja että hän tunnistaa tämän vahvuudet, oppimisen esteet ja erityisluokan tarpeen. Tuen lomakkeen taas tulisi olla käytännöllinen työkalu, josta nämä asiat voi helposti seuraava opettaja lukea. Siihen pitäisi sivu riittää. Toinen sivu rajatuille oppiaineille. Kolmas tavoitekokonaisuuksittain etenemiseen. Neljäs huoltajan ja oppilaan kuulemiseen sekä oma laatikko koulutoimen leimalle.

Suurin muutos oppilaskohtaiseen tukeen ovat uuden lomakkeen lisäksi uudet termit, rajattujen oppiaineiden arviointi sekä koulupäivän lyhentämisen monimutkaistaminen. Viimeisessä asiassa on hyvät ja huonot puolensa. Käytännössä osa oppilaista lyhentää nyt oman koulupäivänsä. 

Tässä numerossa ryhmäkohtaisen tuen toteuttamisesta kannattaa lukea s. 14.

Voimia loppukevääseen!

Pasi Luukkainen, päätoimittaja