Neljäsluokkalaisen silmät tapittavat minua tarkasti. Sitten hän sanoo: “Minä pidän lukemisesta. ”Tässä se on, opettajaurani kohokohta. Neljäsluokkalainen poika, joka haluaa lukea. Harmi vaan, ettei hän oikeasti ole oppilaani. Hän on kotiopetuksessa, ja minä ainoastaan seuraan hänen opiskelunsa etenemistä. Työnantajani on nimennyt minut kunnan tutkivaksi opettajaksi.

Kotiopetuksen suosio tuntuu koko ajan lisääntyvän, mutta siihen liittyvä lainsäädäntö ja Opetushallituksen antamat ohjeet laahaavat perässä. Ihmettelen miten näillä ohjeilla voidaan kenellekään antaa edes selostetta opintojen etenemisestä opetussuunnitelman mukaisesti. Jos oppivelvollisuuden lopussa kotiopetuksessa ollut nuori haluaa saada todistuksen koko perusopetuksen oppimäärän suorittamisesta ja arvosanat, hänen pitää suorittaa erityinen tutkinto. Mikä se on, ei kerrota missään. Kotiopetusta valvova viranomainen määrittelee erityisen tutkinnon. Haluaisin tavata sen tutkivan opettajan, joka pystyy muutaman hassun tapaamisen jälkeen arvioimaan oppilaan osaamisen tason perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerien mukaisesti. Kaikki 17 arvioitavaa ainetta ja niiden muutama sata tavoitetta.

Koulutettu opettaja osaa opettaa paremmin kuin keskiverto kotiopettaja.

Kotiopetuksessa olevan lapsen opetusta ei voi yksilöllistää. Hänen on siis opiskeltava yleisen opetussuunnitelman mukaisesti. Erityisopetuspäätöksen voi tehdä vain koulussa opiskelevalle. Kotiopetuksessa olevat opiskelijat saavat aniharvoin erityisopettajan tukea.

Miksi kotiopetukseen sitten päädytään? Syitä on varmasti paljon. Monet huoltajat ajattelevat kotiopetuksen yksinkertaisesti sopivan heidän lapselleen. Usein näillä huoltajilla on myös paljon halua ja aikaa huolehtia lapsensa oppimisesta. Jos kotiopetukseen on kuitenkin päädytty siksi, etteivät huoltajat luota koulujärjestelmään ja opettajiin, meidän opettajien pitää olla huolissamme. Koulun pitäisi olla jokaiselle lapselle ja nuorelle turvallinen ja hyvä paikka oppia. 

Miksi olen tästä huolissani? Siksi että ne koulussa opiskelevat oppilaani kilpailevat samoista jatko-opiskelupaikoista. Koulussa opiskelevilta vaaditaan jatkuvaa läsnäoloa ja näyttöä, ennen kuin he saavat arvosanaksi edes 5. Toisaalta heitä opettaa ammattilainen. Uskon tietenkin, että koulutettu opettaja osaa opettaa paremmin kuin keskiverto kotiopettaja. 

Lisäksi koulussa oppilaat voivat saada tukea oppimiseensa. He oppivat sosiaalisia taitoja esimerkiksi LORRi-menetelmällä (s. 10) tai heidän matemaattisen ajattelunsa kehittymistä autetaan Lukumääräpaloilla (s. 18). Heidän opettajansa on paremmin informoituja maailman ilmiöistä, esimerkiksi #älämahdumuottiin muistuttaa kehomyönteisyydestä. 

Eikä kaikki lopulta ole sitä, miltä se näyttää. Koulu on kehittynyt ja kehittyy edelleen. Tosin nyt vaalien alla kaikki haluavat kehittää koulua, kuten Mika Saatsi muistuttaa (s. 31) Koulu ei kuitenkaan ole enää samanlainen, kuin se oli huoltajien lapsuudessa. Tuossa alussa mainitsemani neljäsluokkalainen totesi tapaamisemme aluksi: “Et näytä yhtään opettajalta.” 

Kotiopetusoppilaalla oli selvästi vähän kokemuksia siitä, miltä opettajat näyttävät. Mehän voimme näyttää ihan miltä vaan.

Ari Malmberg
Kirjoittaja on erityisluokanopettaja, joka työskentelee yläkouluikäisten nuorten kanssa jalkautuvana erityisopettajana.
Hän ei anna kotiopetusta, vaikka välillä oppilaan kotona onkin opettanut.