Klinikasta pedagogiseksi asiantuntijaksi

Klinikasta pedagogiseksi asiantuntijaksi

Vielä kymmenen vuotta sitten oppilas tuli lappu kädessä luokkaani tekemään matematiikkaa. Muistatteko tätä klinikka-aikaa? Silloin ei luokkiin tukia mietitty, saati erityisopettaja tehnyt lukitestejä selvittääkseen, miten oppilasta luokassa eri tunneilla tai koetilanteissa tuettaisiin. Jos esimerkiksi keskittyminen on haasteena, katoaako se sillä, että oppilas käy erityisopettajan luona kolme tuntia viikossa kielten tunneilla?

Nykyään yhteistyö on avainsana, jotta oppilaan tuki toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla. Oppilaan tukeminen koskettaa jokaista opettajaa koulussa. Mutta mitä aineksia hyvän yleisen tuen resepti sisältää?

Onnistumisen kivijalkana voidaan pitää positiivista palautetta ja myönteisiä kohtaamisia koulun arjessa. Kukapa ei kehuilla ja kannustuksella innostuisi? Välittävä, oppilasta arvostava ja innostunut opettaja kyllä huomataan. 

Yhteistyön voima on mitä suurinta tukea oppilaille. Opettajien ja erityisopettajien yhteistyö on äärimmäisen tärkeää, jotta tuki toimii luokissa. Yhteinen suunnittelu, erityisopettajan konsultointi ja samanaikaisopettajuuskin luovat pohjaa osaamiselle. 

Tarvitaan myös johdonmukaisuutta ja yhteisiä sääntöjä. Johdonmukaisuus lisää työrauhaa. Epäjohdonmukainen toiminta lisää levottomuutta ja tuo herkästi lisähaasteita erityisesti oppilaille. 

Tunnit, luokat ja oppilaat tarvitsevat struktuureja ja eriyttämisen erilaisia keinoja. Strukturoinnilla selkiytämme oppitunnin rakennetta ja toimintaa, jolloin oppilas oppilas tietää, mitä pitää tehdä. Eriyttämisellä on tarkoitus ennaltaehkäistä suuremman tuen tarpeen syntymisiä. Sillä pyritään tekemään oppimisympäristö mahdollisimman esteettömäksi jokaiselle oppilaalle.

Tarvitsemme hyvässä yleisessä tuessa myös monipuolisia opetus- ja arviointimenetelmiä. Opettaja valitsee aina tarkoituksenmukaisimmat opetus- ja arviointimenetelmät oppilastuntemusta hyödyntäen. On tärkeää miettiä, mitä menetelmällä halutaan saavuttaa ja mitä tavoitellaan. Jos ryhmässä on paljon tuettavia hyvä yhteistyö ja suunnittelu opettajan ja erityisopettajan välillä tukee koko ryhmää ja myös opettajan jaksamista. Arviointi ohjaa opettajan tuen antamista ja suunnittelua. Siinäkin yhteistyö kantaa paremmin.

Välittävä, oppilasta arvostava ja innostunut opettaja kyllä huomataan.”

Lisäksi useimmissa ryhmissä ja oppiaineissa tarvitaan toiminnan ohjauksen tukea. Mikäli toiminnan ohjausta ei tueta, saattaa oppiminen hankaloitua ja aiheuttaa sitä kautta ongelmia käytöksessä ja oppimisessa. Toiminnan ohjauksen harjoittelu on parhaimmillaan omassa opetusryhmässä ja suunniteltu oikein kohdistuvaksi eri oppiaineisiin erityisopettajan ja opettajan yhteistyönä. 

Oppimisympäristö on fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja pedagoginen kokonaisuus, jossa oppimista tapahtuu kun oppilaalla on sopiva ja hänelle kohdennettu tuki ympärillään. Opettajana on tärkeää välillä miettiä: Miten voisin itse toimia toisin? Voisinko muuttaa jotain? Mihin itse voisin vielä vaikuttaa oppitunneilla ja luokassa? Näistäkin on hyvä jutella yhdessä tuettavien kanssa. Kun katsomme kahdelta eri kantilta, saadaan hyvä soppa aikaiseksi. Lisäksi pohjalle on hyvä käyttää tärkeitä ennaltaehkäisyn keinoja ja apuvälineitä. 

Aivan ykkösjuttuna erityisopettajien on tärkeä selvittää, mikä on oppilaan haasteen takana ja etsiä yhdessä entistä parempaa ratkaisua, ettei lukivaikeus, matematiikan oppimisstrategioiden puutteellisuus tai vaikka keskittyminen häiritse oppimista.

Käytetään rohkeasti kouluissa erityispedagogista asiantuntijuuttamme ja valjastetaan se koko koulun käyttöön. Siten saamme yleisen tuen kivijalan rakennettua vahvaksi oppilaiden parhaaksi yhteistyössä muiden opettajien kanssa. Antakaa äänenne kuulua kouluilla tänä lukuvuonna.

Tiina Vitka

Kirjoittaja Tiina Vitka on Kokkolassa yläkoulun laaja-alainen erityisopettaja. Kesäkuun alussa, kolumnin kirjoittamisen aikaan Tiina ei pystynyt kuvailemaan työtään tai itseään sen laajemmin. Hän oli antanut kaikkensa.