20-luvusta yhteistyön vuosikymmen?

20-luvusta yhteistyön vuosikymmen?

Nyt on uusi vuosi ja uusi vuosikymmen pyörähtänyt käyntiin. Kolmiportainen tuki on ollut käytössä vuosia ja nyky-opsikin jo muutaman tovin. Miltä viime vuosi koulumaailmassa minun silmiini näytti? Missä vaiheessa muutokset ovat? 

Ensinnäkin Suomi on täynnä idearikkaita, kehittämishaluisia ja yhteistyökykyisiä erityisopettajia. Suurin osa on jo pitkällä mukana koulujensa toimintakulttuurien muutoksissa. Osa vielä toivoo mahdollisuutta päästä mukaan muuttamaan koulujen pedagogiikkaa nykypäivään. Vaikuttaa siltä, että muutos on vielä joissain kouluissa alkutekijöissään ja kolmiportaisuus koetaan vain ikäväksi ja lisääntyneeksi paperitöiden tekemiseksi. 

Lisäksi on kouluja, joissa ajetaan ääripäähän uudistuksissa. Pienryhmät on purettu lähes suunnittelematta ja yhteistyö opettajien ja erityisopettajien välillä on vähäistä. Tilanne vaikuttaa kestämättömältä näissä kouluissa. Joissakin kouluissa ääripää näkyy siten, että laaja-alainen erityisopettaja toimii pelkästään samanaikaisopettajana tai klinikkaopettajana. Muut työt oppilaiden ja koko koulun hyväksi jää lähes tekemättä ajan puutteen vuoksi.

Erityispedagogista osaamista tarvitaan nykykoulussa lähes kaikessa toiminnassa, jotta lähikouluperiaate ja kaikille yhteinen koulu toteutuu mahdollisimman hyvin. Ammattitaitomme ja osaamisemme tukee laajemmin koko yhteisöä, kun toimimme monipuolisesti ja joustavasti tarpeen mukaan sekä jaamme koulussa osaamistamme myös konsultoinnin avulla. Eikö vain? 

Mitä pedagoginen muutos ja kehittäminen vaatii? Rohkeutta, joustavuutta, muutoshalua ja paljon yhteistyötä, avoimuutta sekä vuorovaikutusta. Minun silmiini yhtenä muutoksen etenemisen esteenä on yhteistyön puute ja vuorovaikutuksen vähäisyys. Erityisopettajat ja opettajat ovat omissa luokissaan. Ei suunnitella, ei konsultoida. Yhteistyö on pientä ja näennäistä. Olen ollut tästä jopa yllättynyt! 

Havaintojeni mukaan monet pienet tuen keinot ovat usein vielä hyödyntämättä, kuten eriyttämisen mahdollisuudet. Opettajat tarvitsevat paljon tukea. Nämä keinot ovat erityispedagogisia, joihin meillä erityisopettajilla on osaaminen ja koulutus. Kouluissa erityispedagogista osaamista tarvitaan lisää ja sitä voidaan kehittää myös koulun sisällä. Yhteistyössä löydetään aina parhaat ratkaisut ja edellytykset hyvälle oppitunnille ja jokaisen oppilaan oppimiselle.

”Voimmeko saada jotain uutta aikaan muuttamalla rakenteita yhdessä?”

Yhteistyön on hyvä olla tiivistä myös koulun esimiehen, rehtorin kanssa. Ilman johtamista ei muutosta toimintakulttuurissa tule tapahtumaan. Aika harvalla rehtorilla on erityisopettajan koulutus, joten yhteistyön merkitys välillämme korostuu. Onneksi on paljon kouluja, joissa erityisopettajat ovat osana suunnitteluryhmiä, tiimejä ja johtoryhmiä. Rakenteet eivät muutu, mikäli niitä ei koulujen sisällä rohkeasti muuteta ja käytetä jokaisen vahvuuksia entistä paremmin. 

Mitäpä, jos ajateltaisiin muutosta myönteisenä asiana? On hyvä alkaa yhdessä miettiä, onko muutokselle vielä tarvetta, mihin muutoksella pyritään, miksi muutosta tarvitaan, miten muutos etenee ja mitä se tarkoittaa jokaisen opettajan kohdalla. Voimmeko saada jotain uutta aikaan muuttamalla rakenteita yhdessä? 

Yhteistyön täyteistä uutta vuotta 2020 kaikille!

Tiina Vitka

Tiina Vitka on Kokkolassa yläkoulun laaja-alainen erityisopettaja. Hänellä oli mielenkiintoinen viime vuosi, kun hän kiersi ympäri Suomea luennoimassa laaja-alaisten erityisopettajien työnkuvasta ja pedagogiikan eri aihealueista.