Pakkasen puraisu poskipäissä, lehtien rapina kenkien alla ja kirkas loppusyksyn aurinko. Tässä hetkessä on itseni hyvä olla. Syksy, juuri ennen talven tuloa, on mielestäni parasta aikaa. Takana on jo yksi neljännes kouluvuotta ja edessä häämöttää yllättävän pian koittava adventin aika. Takana ovat syyslomaviikot, joista toivottavasti jokainen meistä on saanut kerättyä lisää voimaa syyslukukauden loppuun viemiseen.

Ajankohtaisina asioina tällä hetkellä mielessäni pyörii opetus- ja kulttuuriministeriön esi – ja perusopetuksen oppimisen tuen lainsäädännön uudistaminen. Tärkeinä kehittämiskohteina nousee riittävän tuen turvaaminen, joka tarjotaan yksilöllisesti ja oppilan tarpeet huomioiden. Paljon on puhuttu myös hallinnollisten asiakirjojen keventämisen tarpeesta. Itse näen tärkeänä edelleen myös sen, että tuen muotojen tulisi olla valtakunnallisesti yhtenäiset, selkeät ja monipuoliset. Tärkeää on lisäksi muistaa, että inklusiivinen opetus / inklusiivinen koulu sisältää myös erityisen tuen pienryhmissä annettavan opetuksen.

Jokaisen rooli ja tehtävä on tärkeä ja merkityksellinen.

Näitä asioita mielessä pyöritellessäni olen tullut ajatukseen, että viime kevään liittokokouksessa julkaistu kannanotto on erittäin ajankohtainen. Riittävän tuen turvaamiseksi olisi löydettävä ratkaisuja valtakunnalliseen erityisopettajapulaan. Tämä voidaan ratkaista uusia erityisopettajia kouluttamalla sekä nykyisten erityisopettajien työhyvinvointia ja työssäjaksamista parantamalla. Vain parina esimerkkinä työhyvinvointia ja työssäjaksamista tukevina asioina voidaan mainita tarve laaja-alaisten erityisopettajien opetusvelvollisuuden laskemiseen 22 vuosiviikkotuntiin ja hallinnollisten asiakirjojen keventäminen. Itse saan kunnian osallistua kutsuttuna Suomen erityiskasvatuksen liiton edustajana opetus- ja kulttuuriministeriön esi- ja perusopetuksen oppimisen tuen lainsäädännön uudistamiseen liittyvään sidosryhmäkuulemiseen.

Riittävän tuen takaamiseksi on mielestäni syytä tarkastella myös kokonaisvaltaisemmin pedagogista toimintakulttuuriamme. Opetussuunnitelmassahan todetaan, että ensisijainen kaikkien oppilaiden tukikeino on eriyttäminen. Tarvitaan eriyttämisen ymmärtämistä sen laajemmassa merkityksessä. Miten toteutetaan erilaiset oppijat huomioivaa, eriyttävää pedagogiikkaa kokonaisvaltaisesti myös luokan- ja aineenopetuksessa. Ériyttävä kirja ja materiaali ovat vain pieni osa eriyttämisen kokonaisuutta. 

Riittävän tuen takaamiseksi tarvitsemme kaikkia erityisopettajia, niin laaja-alaisia kuin erityisluokanopettajia. Jokaisen rooli ja tehtävä on tärkeä ja merkityksellinen. On tärkeää saada uusia erityisopettajia ja pitää meistä, jo erityisopettajina toimivista huolta! Muistetaan, että olemme arvokkaita ja mahdollistamme monenlaisille oppilaille oppimisen ilon. Sanotaan se myös ääneen toisillemme ja itsellemme!

On hienoa, että oppimisen tuen lainsäädäntöä uudistetaan. Tätä prosessia tulen itsekin tarkasti seuraamaan ja siitä teitä tiedottamaan omalta osaltani. Toivottavasti on  jotain lisää kirjoitettavaa ensi vuoden ensimmäiseen Erityiskasvatus -lehden puheenjohtajan palstaan näistäkin asioista. Sitä ennen haluan jo muistuttaa tammikuussa olevista Educa-messuista 26.–27.1.2024. Toivottavasti näemme siellä suurella, erityisten joukolla!

Haluan toivottaa jaksamista ja kaikkea hyvää loppu vuoteen juuri Sinulle!

Tiina Kujala
puheenjohtaja