Hyvät kollegat!

Hyvät kollegat!

Syyskuussa pohjoismaiset erityiskasvatuksen asiantuntijat kokoontuivat Reykjavikiin NFSP:n 30:een konferenssiin. Meitä suomalaisia erityisopettajia oli paikalla 40! Olimme toiseksi edustetuin maa Islannin jälkeen. Islanti houkutteli meitä koulutusteemojen lisäksi upealla luonnollaan. Kuumien lähteitten äärellä voi aistia luonnon voiman ja vaikutuksen islantilaiseen kulttuuriin, kansaan ja elämäntapaan.

Islannissa on inkluusio kirjoitettu perusopetuslakiin jo vuonna 2002. Oppilaista 5-10% saa erityistä ja 20-25% tehostettua tukea. Maassa on kolme erityisen tuen esikoulua, mutta ei lainkaan erityiskouluja. Vanhemmat voivat kuitenkin halutessaan hakea lastaan erityisluokalle, joita maassa on kaikkiaan viisi. Usko siihen, että jokainen voi oppia, on vahva. Suurinta vastarintaa oli inkluusion alkaessa käytöshäiriöisten opiskeluun yleisopetuksen ryhmissä. Myös opettajien puutteelliset taidot opettaa erilaisia oppijoita nousivat vahvasti esiin. Aivan samoja argumentteja on kuultu meilläkin.

Konferenssin teemana oli ”from disability to ability”. Luennoitsijoita oli Islannista, Amerikasta ja Suomesta. Aiheet vaihtelivat vertaisoppimisesta matematiikan ja lukutaidon vaikeuksien voittamiseen erilaisin interventioin, oppilaan ahdistuksesta autististen lasten opetuksen malleihin. Luentomateriaalit ovat kaikkien tutustuttavissa osoitteessa www.nfsp.info. Seuraava konferenssi järjestetään Färsaarilla kolmen vuoden kuluttua. Lähdetään sinnekin isolla joukolla!

* * *

Meillä on viime päivinä keskusteltu paljon koulun kurinpidon ongelmista. Voiko opettaja menettää malttinsa luokan edessä? Jokainen meistä on varmaan yhtä mieltä siitä, että ei voi. Meidän tulee ammattilaisina tunnistaa omien voimien hiipuminen ja avun tarve. Eikä tuo tunnistaminen riitä – tarve on myös tunnustettava ja haettava aktiivisesti apua. On uskallettava ottaa vaikeat asiat puheeksi.

Yhteistyötä voi tehdä myös ilman uusia, hienoja oppimisympäristöjäkin – siihen tarvitaan vaan yhteinen tahto.

Yksinopettamisen ajan pitäisi olla historiaa. Jos luokassa on enemmän kuin yksi aikuinen, tuollaisiin ylilyönteihin tuskin päädytään. Avoimet oppimisympäristöt lisäävät opettajien välistä yhteistyötä ja auttavat vastuun jakamisessa. Ne myös velvoittavat oppilaita toimimaan tavoitteellisesti. Yhteistyötä voi tehdä myös ilman uusia, hienoja oppimisympäristöjäkin – siihen tarvitaan vaan yhteinen tahto.

Olen täysin samaa mieltä opetushallituksen tulevan pääjohtaja Olli-Pekka Heinosen kanssa siitä, että kurilla ja käskemisellä ei synny työrauhaa, vaan tärkeintä on yhteisöllisyys. Jos ryhmässä on hyvä ilmapiiri ja yhdessä tekemisen tahto, on työrauhakin taattu.

Työrauhaa ja yhdessä tekemisen iloa teille jokaiselle!

Päivi Juntti
puheenjohtaja

Islannissa muistiin kirjoitettua:

Never give up!

Life is very short – there’s no time to fuss and let days go by!