Eläköön pienet ilot!

Eläköön pienet ilot!

Tämä on mun parasta matikkaa ikinä! Nyt minä ymmärsin tämän! Voi kuinka helppoa onkaan oppiminen silloin, kun siihen liittyy oivaltamisen riemu. Jakokulmaa kun kuvittelisi vähemmän motivoivaksi… Oppilaitteni onnelliset lausahdukset ja ilosta loistavat silmät antavat uskoa tähän työhön. Mutta mihin on tuo oppimisen ilo kadonnut koulusta? Tuntuu siltä, että useimmat raahautuvat paikalle pakon sanelemana ja oppimisen ilosta nauttivat yhä harvemmat oppilaat. Asenne koulua ja oppimista kohtaan on huolestuttavan negatiivinen. Heijastuuko talouden syvä matalapaine kouluun ja oppimiseen saakka? Kunpa voisimme erityisopettajina parantaa maailmaa edes sen verran, että oppilaamme ko- kisivat työnsä koulussa mielekkääksi ja suhtautuisivat innokkaan odottavaisesti omaan tulevaisuuteensa.

Opetussuunnitelma 2016 valmistuu vähitellen. Palaako sen myötä oppimisen ilo? Opetussuunnitelman tulee ennakoida tulevaa eikä se saa syntyä vain tämän hetken taloudellisen tilanteen ja todellisuuden pohjalta.

Luovuutta ja käden taitoja tarvitaan, että syntyy uusia innovaatioita ja menestystekijöitä, jotka nostavat maamme uuteen nousuun.
Nyt valmisteilla olevan opetussuunnitelman pitäisi olla hyvä työväline vielä kymmenen vuoden kuluttua. Emme voi mitenkään opettaa kaikkea sitä tietoa, jota tulevaisuudessa tarvitaan, kun emme edes tiedä, mitä se tulee olemaan. Perustaitoja sen sijaan tarvitsemme jokainen – luku- ja kirjoitustaitoa, tiedonhaun taitoja ja matematiikan perusasioiden hallintaa. Taito- ja taideaineiden osuutta opetussuunnitelmassa pitäisi ehdottomasti lisätä, että motivaatio säilyy myös niillä oppilailla, joille tietopainotteisuus on rankkaa. Luovuutta ja käden taitoja tarvitaan, että syntyy uusia innovaatioita ja menestystekijöitä, jotka nostavat maamme uuteen nousuun. Meillä opetuksen käytännön toteuttajilla on lupa odottaa perusteiden laatijoilta uusia näköaloja ja rohkeita uudistuksia tulevaisuuden kouluun.

Syksyn aikana on nostettu keskusteluun oppivelvollisuuden pidentäminen vuodella nykyisen perusopetuksen jälkeen. Onko tämä keino saada vahvassa syr jäytymiskierteessä olevat nuoret opiskelemaan? Kyseessä olevien nuorten elämänhallintataidot ovat olemattomat – kierre syntyy valvotuista öistä, nukutuista päivistä ja hoitamattomista velvollisuuksista. Ehkä kokonaisuutta pitäisi ajatella laajemmin kuin kuvittelemalla, että oppivelvollisuutta pidentämällä nämä nuoret saadaan aloittamaan toisen asteen opinnot. Opinto-ohjauksen tehostaminen pe- rusopetuksessa on yksi vaikuttavimmista keinoista puuttua nuorten tulevaisuuteen. Myös koulupsykologien ja –kuraattorien vahvaa osallisuutta nuoren elämään tarvitaan, mikäli koulun ja kodin keinot eivät riitä. Moniammatillisen työn pitää olla luonteva osa koulun arkea ja toimijoiden jokaisen nuoren tavoitettavissa omassa koulussaan.

Sytytetään kynttilöitä, rauhoitutaan ja nautitaan lähestyvästä joulun juhlasta!

Päivi Juntti
puheenjohtaja