Ei se oo niin justiinsa, eihän?

Ei se oo niin justiinsa, eihän?

–Tilannekomiikka on parasta, mitä voit ystävällesi tarjota, shamppanjan jälkeen! Tällaisen ajatuksen tarjosivat Tampereen opintopäivilla Rosa Meriläinen ja Saara Särmä puheenvuorossaan kehtaamisesta ja kannustamisesta.  Shamppanjaa ei ikinä erityisopettajan työpaikalla tarjoilla, mutta tilanteita ja komiikkaa kyllä riittää.

Erityisessä arjessa kommelluksia ja tilannekomiikkaa syntyy. Koulupäivän aikana on aina vähintään pari muuttujaa, useimmiten vielä enemmän. Kaikki langat pitäisi olla käsissä, mutta nekin voivat takkuuntua yllättäen. Usein se paras sketsihahmo on tilannetta haltuun ottava opettaja. Mainiot naurut voi tarjoilla työparilleen esimerkiksi opetustuokioissa. Joskus ajatus voi karkailla  ja aasinsilta kasvaa pitkäksikin. Siinä sitten jännitetään yhdessä, että miten tämä tarina päättyy ja pääseekö ajatus ikinä maaliin ja sellaiseen muotoon, että oppilaatkin sen ymmärtävät. Jokaisella on muistoissaan muutama hetki, kun suusta on päässyt sammakko tai tilanne on muistuttanut enemmän intialaista liikenneympyrää kuin strukturoitua erityisopetusta. Ei se oo niin justiinsa, evästivät luennoitsijat.

Onnea on myös yhteisö, joka kestää inhimilliset erehdykset, mokat ja tahattomankin tilannekomiikan.

Onnea on yhteisopettajuus, jolloin hauskoista hetkistä pääsee nauttimaan välittömästi ja vapautuneesti. Onnea on myös yhteisö, joka kestää inhimilliset erehdykset, mokat ja tahattomankin tilannekomiikan. Meriläisen ja Särmän mukaan radikaaleinta on lempeys. Aika huikea ajatus, eikö totta? Radikaaleinta on lempeys toisia kohtaan ja ennen kaikkea itseä kohtaan.

Tästä aiheesta lisää ajateltavaa tarjosivat  Heidi Jokiniemi ja Kirsi Laakkonen. Heidän esityksessään käsiteltiin itsemyötätuntoa. Se on kykyä kohdella itseään rakentavasti, ystävällisyyttä  ja oikeanlaista vaativuutta itseä kohtaan sekä  kykyä huomata tunteensa ja lievittää omaa kärsimystään. Pysäyttävä ajatus hauduteltavaksi, voisiko vaatimisen ja suorittamisen sijaan pysähtyä ja olla itselleen armollisempi? Voisiko myös omat tunteet huomata ja huomioida? Kun dominopalikat kaatuvat väärään suuntaan, olisi hyvä jutella itselleen kuin puhuisi ystävälleen. Kannustavasti, ei soimaten. Joskus ne palikat vaan kaatuvat, mutta ne voi nostaa. Ja jollei voi nostaa, kysytään kollegalta apua. Yhdessä keksitään ratkaisuja. Muistetaan, ei se oo niin justiinsa.

Kollegiaalisuus oli vahvasti läsnä Tampereella. Moni keskustelu jatkui siitä, mihin se Kokkolassa vuosi sitten jäi. Internetinkin aikana on tärkeää tavata kasvokkain, olla ja jutella. Ja naurusta päätellen tilannekomiikkaakin oli tarjolla. Sen kattobaarin shamppanjan lisäksi. On meillä hieno joukko!

Käsissäsi olevan Erityiskasvatuslehden päätoimittajana on Merja Koivisto. Merja jatkaa tämän jälkeen lehden toimituskunnassa ja päävastuuseen siirtyy uusi päätoimittaja Ari Malmberg. 

Lämmin kiitos Merjalle upeasti tehdystä työstä! Tervetuloa joukkoomme Ari!

Päivi
puheenjohtaja

Päivi Peltola on Sel ryn uusi puheenjohtaja. Hän asuu Billnäsissä, Raaseporissa ja työskentelee erityisluokanopettajana alakoulussa.