Myrsky ja Pyry eivät menneet oppitunneilleen. He viettivät oppitunnit koulun käytävällä yhdessä hengaillen. He olivat ystäviä, mutta opiskelivat eri luokilla. Opettajat yrittivät saada heitä omille tunneilleen siinä onnistumatta. Lopulta erityisopettaja keksi, että ehkä opiskelu alkaisi sujua, jos oppilaat olisivat samalla luokalla. Rehtori näytti vihreää valoa kokeilulle. Oppilaille kerrottiin suunnitelmista ja heidät siirrettiin samaan luokkaan. Koulunkäynti alkoi sujua ja tuntipoissaolot loppuivat. 

Vaikka tapaus on tosielämästä, ei poissaolojen ratkaiseminen ole yleensä näin yksinkertaista. Suurimmassa osassa koulupoissaoloista syyt ovat niin moninaisia, ettei nuori itsekään osaa nimetä edes yhtä syytä poissaoloilleen. Kouluneuvottelusta toiseen pohditaan erilaisia keinoja tukea nuorta takaisin kouluun. Käytännössä koulun keinot ovat vähissä: vuosiluokkiin sitomaton opiskelu, opiskelupaketit, tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus ja pienryhmäsijoitus. Joskus ratkaisuksi ehdotetaan lyhennettyä koulupäivää. Näin poissaolot olisivat muodollisesti luvallisia. Joissain kunnissa lastensuojelun tukitoimena voidaan järjestää tukihenkilö, joka voi kuljettaa oppilaan kouluun joinain aamuina. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka usein tukitoimissa huomioidaan vertaissuhteet.

Perusopetuslakiin tuli voimaan 1.8.2023 lisäys, jossa kouluja velvoitetaan ennaltaehkäisemään oppilaiden poissaoloja. Lainvalmistelun esitöissä mainitaan muun muassa oppilaiden hyvinvointi ja ryhmäyttäminen. Jokaisen oppilaan hyvinvoinnin perustana on tarpeita, kuten huolenpito, arvostus ja luottamus. Vertaissuhteet ovat nuorille tutkitusti hyvin tärkeitä. Sitä ei ole valtakunnallisesti säädelty, kuinka paljon ja miten kouluissa oppilaita ryhmäytetään. Omien havaintojeni perusteella poissaolojen ennaltaehkäisy on käytännössä sitä, että kunnissa on säädetty tuntimääriä, joista seuraa tietyt toimenpiteet. Näitä ovat yleensä yhteydenotto kotiin, kouluneuvottelu ja/tai ilmoitus sosiaalitoimeen. Hyvinvoinnista huolehtiminen jää herkästi yksittäisten opettajien ja oppilashuollon varaan.

Mitä jos sen sijaan ajateltaisiin, että se on oppilaan etu ja juuri se tuki, mitä tämä tarvitsee.

Vertaissuhteisiin kannattaisi panostaa. Kun oppilaalla on kavereita tai edes yksi kaveri, hänellä on kouluun kiinnittävä tekijä. Kaverin kanssa oppilas saattaa siirtyä käytävältä luokkaan. Kaverin kanssa oppilas saattaa valita kouluun tulemisen kotiin jäämisen sijaan. Kaverit tuovat oppilaan osaksi kouluyhteisöä. Erityisesti koulun kannattaa toimia tilanteissa, joissa oppilas itse kertoo, että kouluun tai tunnille tuleminen voisi onnistua paremmin, jos saisi olla kaverin kanssa samassa ryhmässä. Yksittäisen oppilaan ryhmittely on järjestelykysymys. Jostain syystä on kouluja, joissa näin ei tehdä edes pyydettäessä. Saatetaan ajatella, että oppilas saa palkinnon poissaoloistaan tai että se on epäoikeudenmukaista muita kohtaan. Mitä jos sen sijaan ajateltaisiin, että se on oppilaan etu ja juuri se tuki, mitä tämä tarvitsee. Parhaassa tapauksessa estetään syrjäytyminen ja yhteiskunta säästää 1,2 miljoonaa euroa.

Kirjoittaja Ilona Ruiz on erityisluokanopettaja Vantaalla ja väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Hän tutkii hyväksytyn ja hylätyn arvosanan rajanvetoa yläkoulussa.