
Yhdistystoimintaa ilman hölmöilyä
Hei sinä Suomen erityiskasvatusliitto ry:n jäsen. Tässä lehdessä Sel. ry:n hallitus esittäytyy (s. 10–13). Hallituksessa on jäseniä ympäri Suomea. Pyysin hallituksen jäseniä ja varajäseniä lyhyesti kertomaan, millaiset asiat heille ovat juuri nyt tärkeitä. Vastauksissa on koko erityiskasvatuksen kirjo – me työskentelemme hyvin samanlaisten asioiden parissa riippumatta siitä, missä päin Suomea työskentelemme. Yhdistys yrittää auttaa meitä työssämme ja ajaa meidän etuamme.
Me jäsenet muodostamme Suomen erityiskasvatuksen liitto ry:n. Osallistu aktiivisesti oman alueyhdistyksesi toiminaan ja tutustu kollegoihin. Älä tee niin kuin minä tein alkusyksystä. Päädyin omaa tyhmyyttäni napit vastakkain toisen koulun erityisopettajan kanssa yhteistä oppilasta koskevassa asiassa. Emme olleet koskaan tavanneet ja ymmärsimme väärin toistemme sähköpostiviestit. Ensimmäinen, ainoa, puhelinkeskustelumme oli kireä ja kalsea. Yhteistyö lopahti. Harmitti.
Sattumalta törmäsin tähän kollegaan loppusyksyn aamuna koulun ulko-ovella. Kasvokkain olimme molemmat sovittelevia ja pyysimme anteeksi omaa toimintaamme. Kummallakin oli tarkoituksena ajaa oppilaan etua, vaikka menetelmissä oli eroja. Asiat törmäsivät. Nyt ihmiset korjasivat tilanteen. Ei meistä heti parhaita ystäviä tullut, mutta tulevaisuudessa voimme toivottavasti myös työskennellä yhdessä. Oman anteeksipyynnön jälkeen mieli oli keveämpi.
Oman anteeksipyynnön jälkeen mieli oli keveämpi.
Jos olisimme tutustuneet jo aiemmin, esimerkiksi yhdistystoiminnassa, olisimme varmasti osanneet hoitaa asian paremmin. Mutta mistä sitä tietää, ehkä me tulevaisuudessa yhdessä kehitämme jonkin oman menetelmän, joka oppilaiden arjessa osoittautuu toimivaksi. Niin ovat Susa Saarinen ja Tanja Pylkkänen tehneet (s. 14).
Osallistuin loppusyksystä Sel. ry:n hallituksen kokoukseen, kun se keskusteli Erityiskasvatus-lehden teemoista ja ideoista vuodelle 2023. Kuulin sellaisen nolon jutun, että yhdistyksen jäsenistä osa jättää jäsenmaksunsa maksamatta. Meillä on aika pieni yhdistys, joka ei rahassa kylve. Jäsenmaksuilla esimerkiksi julkaistaan tätä Erityiskasvatus-lehteä. Minä saan muutaman sadan euron korvauksen lehden tekemisestä. Se ei ihan vastaa korvauksena tähän käytettyä aikaa, mutta yhdistystoimintaan osallistutaan aina rakkaudesta lajiin. Meille jäsenille tämä lehti on jäsenetu, toivottavasti sen jäsenmaksun arvoinen.
Onko sinulla joku ajatus, mistä lehdessä pitäisi kirjoittaa? Haluaisitko itse kirjoittaa? Jos väitöskirjasi on juuri valmistumassa tai olet kokeillut luokassa menestyksekkäästi jotain menetelmää, kerro siitä Erityiskasvatus-lehden lukijoille, Suomen erityiskasvatuksen liitto ry:n jäsenille. Ole yhteydessä ari.malmberg.sel@gmail.com.
Ehkä minun muuten pitäisi lukea lehden artikkelit vieläkin tarkemmin, sillä selvästi töissä riittää vielä opittavaa. Kollega nimittäin pyysi konsultaatiota oppilaaseen liittyvässä asiassa. Tapasin oppilaan. Tapaaminen sujui hienosti, meillä oli hyvä keskustelu. Myöhemmin kollega kertoi, että oppilas jaksoi tsempata koko seuraavan aamupäivän ajan. Iltapäivään motivaatio ei ihan riittänyt. Interventioni oli hyvä, mutta lyhytkestoinen.
Ari Malmberg
Erityisluokanopettaja Ari Malmberg yöskentelee yläkouluikäisten nuorten kanssa jalkautuvana erityisopettajana. Koska jokainen oppilas on erilainen, myös Arin työpäivät ovat erilaisia.