Uusi mahdollisuus

Uusi mahdollisuus

“Mikäli et lähde haluamasi perään, et koskaan saa sitä. Jos et kysy, vastaus on aina ei. Jos et astu eteenpäin, olet aina samassa paikassa.”
Positiivarit

Takana on pitkä, ihana kesä. Lomasta jäi paljon kivoja muistoja, joiden pariin palata lämmittelemään, kun syksyn sateet ja tuulet tulevat. Vaikka opettajien lukuvuodet rullaavatkin pitkälti saman kaavan mukaan, joka syksy on aina ikään kuin uusi syntymä, uusi mahdollisuus. Kesäloman kynnyksellä alkaa väsy painaa ja lomaa odottaa malttamattomana. Samaan aikaan päässä pyörii ehkäpä tieto uusista työkuvioista ja kutkuttavista haasteista, seuraavan lukuvuoden suunnitelmista ja omista henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvista muutoksista. Hetkellisesti saattaa jopa tuntua, ettei lomalle malttaisi jäädäkään, vaan haluaisi hypätä mukaan uusiin juttuihin heti nyt, pian, pian! Loma kuitenkin tulee tarpeeseen ja tuntuu niin hyvältä. Hiljalleen elokuun lähestyessä mieli alkaa orientoitua tulevaan ja rentouttavan loman jälkeen ei tunnu lainkaan pahalta palata taas työn ja kotiaskareiden rytmittämään arkeen.

Itse huomaan tekeväni kesän aikana ikään kuin pieniä uudenvuodenlupauksia. Pieniä päätöksiä ja suunnitelmia siitä, mitä kaikkea haluan tulevana lukuvuonna tehdä ja toteuttaa, mitä haluaisin itsessäni kehittää, mitä toiminta- tai ajattelutapoja voisin muuttaa. Kuinka haluan kohdata ja suhtautua erilaisiin ihmisiin, kuinka olla vuorovaikutuksessa ja millä tavoin ilahduttaa ja yllättää kanssaihmisiäni. Loman kynnyksellä mieltä saattaa kaihertaa jokin menneen lukuvuoden aikana tapahtunut asia tai vakava keskustelu. Sitä jopa saattaa tovin aikaa ”paikkailla mökön turkkia”, kuten pappani ruukasi sanoa. Pian leppeä kesätuuli kuitenkin pyyhkii mielessä myllertävät mietteet ja murheet kauas pois ja voimien kerääminen voi alkaa.

Alkava syksy on aina uusi mahdollisuus. Pöytä on putsattu ja voi taas aloittaa tavallaan alusta. Tai ei alusta, sillä joka syksyhän olen vuotta viisaampi ja päätän tehdä asiat aina vain paremmin. Loppukevät on jonkinlaista tilinpäätöksen aikaa, menneen summaamista ja arviointia, tehdyn ja tekemättömän puntarointia, myös eräänlaista luopumista.

Joskus huomaan miettiväni, mistä kummasta sitä ammentaa voiman jokasyksyiseen uuteen syntymään. Eikö olisi vain helpompi jatkaa siitä, mihin ennen kesälomaa jäi, tallustella vain eteenpäin samaa polkua, verkkaisin askelin. Niin, eikö olisikin. Mistä sitä löytääkin aina sen vilpittömän uskon ja luottamuksen siihen, että TÄNÄ vuonna minusta tulee parempi ihminen ja NYT teen monta asiaa viisaammin ja paremmin. Ilman tätä jokavuotista pohdiskeluani ja uudestisyntymistäni en ehkä kokisi asioita yhtä voimakkaasti, enkä eläisi niin vahvasti. Ehkä tämän vain kuuluu olla näin ja näin on hyvä.

Ihanaa, juuri alkanutta syyslukukautta meille kaikille!

Katja Kauniskangas
päätoimittaja