Sain itseäni niskasta kiinni ja varasin kirpputoripöydän. Olen kurkkuani myöten täynnä varastossa ja äitini vintillä lojuvia vaate-, laukku- ja kenkäsäkkejä. Jo vuosien ajan olen suunnitellut ja aikonut, meinannut ja melkein toteuttanut suuren ”turhien tavaroiden inventaarion”, mutta aina se on jäänyt ja siirtynyt. Nyt olen pistänyt tuulemaan ihan tosissani ja käynyt läpi loputtomia vaateröykkiöitä ja tavarapaljoutta. Olen itse todella innokas kirppareilla kiertelijä ja teen usein hyviä löytöjä. Sanonta ”toisen roju on toisen aarre” pitää totisesti paikkansa! Voi sitä yllätyksen ja ilon määrää, kun löytää jonkun omaan tyyliin sopivan sisustusesineen, astian, sohvatyynynpäällisen tai kivan vaatteen! – Ja edullisesti tietenkin! Löytämisen riemun ohella tulee hyvä mieli siitä, ettei hyvää tavaraa ole heitetty roskiin tai kaatopaikalle, vaan se saa uuden mahdollisuuden ja elämän jonkun toisen kodissa.

En itse ole mikään ”vihreä ajattelija” (ajatukseni ovat paremminkin niitä sinisiä), mutta hyvän tavaran kierrättäminen tuntuu fiksulta ja hyvältä. Helpoimmallahan olisin päässyt, kun olisin kärrännyt loputtomat vaatesäkkini kaatopaikalle tai mökille tontin perälle polttorovioon. Onhan kirppistavaroiden läpikäymisessä ja hinnoittelussa oma hommansa, mutta jollekin itseni kaltaiselle kirpparikiertelijälle minun vaatteistani ja tavaroistani tulee hyvä mieli ja vuorostaan hän kokee löytämisen riemun. Samalla saan vaatehuonetta ja varastoani siistimmäksi ja taas on lupa hankkia jotain pientä kivaa uutta.

Valitettavasti tällainen itseäni vastikään kohdannut varastontyhjennysinspiraatio iskee kovin harvoin ja tavaran kerääminen varastoon on paljon helpompaa kuin sen inventoiminen ja kantaminen sieltä ulos. Joskus samanmoinen siistimisvimma iskee kesken työpäivän tai iltapäivällä tuntien jälkeen ja silloin oma luokkahuone opettajanpöytineen saa kyytiä. On jotenkin puhdistava tunne, kun paikat saa käytyä läpi ja kaikelle löytyy oma paikkansa.

Luokkahuoneinventaarion yhteydessä löytyy arkeologisten kaivausten tapaan myös vanhoja kallisarvoisia aarteita, joita ei muistanutkaan omistavansa. Tässä kohtaa on hyvä ottaa materiaalit uudestaan käyttöön ja jakaa niitä naapuriluokan opettajien kanssa. Itsellä pitkään käytössä olleet, jo kyllästyttävätkin apuvälineet ja materiaalit ovat toiselle opettajalle aarteita ja hän kokee niistä kenties myös löytämisen ja keksimisen riemua. ”Oppimateriaalikirppari” ei olisi yhtään huono idea kouluissa! Tietenkään raha ei näillä markkinoilla kiertäisi, vaan homma toimisi ”ota mennessäsi – tuo tullessasi”-periaatteella. Tulisi aika ajoin käytyä perusteellisesti läpi luokan kaappien perukoilla olevat unohdetut ja itsellä käyttämättä jääneet askartelu- ym. materiaalit ja naapuriluokan opettajat saisivat vastaavasti heille uusia tarvikkeita käyttöönsä.

Tässähän ihan vallan innostuu ajatuksesta! Valmiiksi jo säälittää työpari-parka, kun tuo samainen jo nähty inventaariovimmani jonain päivänä iskee varoittamatta päälle ja pistän luokkahuoneemme komerot ja järjestyksen uuteen uskoon! (No, ainakin yritin varoittaa…)

Toivon, että järjesteltyäni nyt vallitsevan kirpparitavarakaaoksen mieleni olisi valmis rauhoittumaan lähestyvän joulun odotukseen ja valmisteluihin.  Haluan lämpimästi kiittää kaikkia jäseniämme sekä yhteistyötahojamme kuluneesta, antoisasta vuodesta ja toivottaa teille kaikille rauhallista ja tunnelmallista joulun aikaa!

Katja Kauniskangas
Erityiskasvatuslehden päätoimittaja