”Taivaallinen on se tuuli,  joka puhaltaa  hevosen korvien  välistä.”

”Taivaallinen on se tuuli, joka puhaltaa hevosen korvien välistä.”

Viikonloppuna paistoi aurinko. Joo, lauantai se oli. Katselin hevostallilla käydessäni kahta suomenhevostamme, jotka söivät ulkona aitauksessa isoa heinäpaalia. Sulassa sovussa ne siinä yhdessä sitä söivät, toinen paalin toisella ja toinen toisella puolella. Turvat molskusivat verkkaiseen niiden siinä syödessä. Tein tallihommat ja jäin vielä hetkeksi noita kavioystäviäni seuraamaan. Itse asiassa jäin miettimään, mikä saa hevoset käyttäytymään juuri niin kuin ne käyttäytyvät. Hevoset palaavat päivän mittaan lukuisia kertoja takaisin heinäpaalille, yhä uudestaan ja uudestaan. Ne saavat ammentaa ravintoa paalia nyppimällä ja sitä kerros kerrokselta nyhtämällä. Kun paali loppuu, maasta noukitaan lähes korren tarkkuudella kaikki heinät ja voi sitä riemua ja hypähtelyä, kun uusi paali tuodaan pihaan ja kieritetään hevosten luo aitaan. Tähän aivan selvästi liittyy jotain syvempää symboliikkaa.

Työyhteisössä käyttäydymme hyvin pitkälti samalla tavalla kuin hevoset. Hierarkia on tietynlainen ja mukaan uutena tuleva yksilö joutuu hakemaan paikkansa laumassa. Joskus se käy kuin itsestään, välillä se vaatii kuopimista ja pari pystyyn nousua. – Vanhin tamma ei aina ole se lauman johtaja. Opettajainhuoneen aitauksessa lauma kerääntyy paalin ympärille ammentamaan hengen ravintoa, uusia kokemuksia, ideoita, ajatuksia ja suunnitelmia. Välillä joku laumasta yrittää omistella paalia ja hätyyttelee muita edemmäksi, mutta sitten taas rauha palaa laumaan ja suut molskuavat iloiseen tahtiin! Koko aikaa ei kukaan jaksa ahtaa itseensä tietoa ja uusia vaikutteita. Silloin voi vetäytyä kauemmaksi paalilta, miettiä ja tuumailla hetken itsekseen. Lauma antaa yksilöidensä olla myös omissa oloissaan, se on hyväksyttyä ja sitä kunnioitetaan.

”Kokoontukaamme yhteisen paalin ympärille!”

Paaleja vaihdetaan sitä mukaan, kun siinä ei ole enää mitään nyhdettävää ja lattiakin on nypitty puhtaaksi. Paaleissa on eroja. Välillä aitaan voi sattua liian kuiva paali ja osa porukasta alkaa yskiä. Toisille kuiva paali on aivan ok ja mukavaa vaihtelua esikuivattuun heinään tai säilörehuun. Näinhän se menee, jokaiselle jotain ja kukin löytää sen mieluisimman heinän jota rouskutella. Valitettavasti joskus traktori tuo myös homeisia paaleja tai paaleja, jotka ovat liian kauan paikoillaan ja alkavat lämmetä. Tällainen paali sairastuttaa lauman jäseniä eikä tällaisen paalin ympärillä viihdytä. Vaihtoehtoina on joko alkaa suunnitella uutta tallia tai siivota huono paali tunkiolle ja tuoda tilalle uusi.

Kun oman tallin paali on sopivan tiheästi vaihtuva, tuore ja antoisa, ei ole aihetta karata aidoista ja lähteä naapuritallille pyöröpaalin perään. Toki tallin vaihtamisessa on myös omat puolensa, saattaahan siellä olla sisämaneesi, paremmin varusteltu pesupaikka, valaistu kenttä tai paremmat maastot.

Ajatus lähti aivan seitinohuesti harhailemaan ja minua huvitti itseänikin. Aasinsiltani kantavuudestakaan en mene insinööri-isäni tyttärenä takuuseen, mutta paali voi edustaa meille opettajille ja muille koulujen toimijoille kaikkea sitä hyvää, mistä saamme voimaa ja ideoita työhömme ja arkeemme. Se voi kuvastaa vaikka tulossa olevia opintopäiviä, joilla suuri laumamme kokoontuu samalle laitumelle tai muita yhteisiä koulutuksia ja virkistystoimintaa. Paalin uumenista voi tarkkahampainen nyhtää elementtejä toimivaan esimies- alaissuhteeseen sekä verkostoyhteistyöhön ja konsultaatioon.

Ihanaa kevään odotusta ja aurinkoa jäsenistöllemme ja yhteistyökumppaneillemme. Kokoontukaamme yhteisen paalin ympärille!

Katja Kauniskangas
päätoimittaja