Taas koulunpenkille

Taas koulunpenkille

Tuijotan sähköpostiviestiä puhelimeltani, enkä ihan ymmärrä viestiä. Sitten käsi alkaa täristä. Perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaiset opinnot, 60 op. Valintatulos: Sinut on hyväksytty.

Luokanopettajapinnot ovat olleet minulle tavoittamaton asia. Ajoitus on aina ollut väärä. Pääsykokeet ovat hankalat, halukkaita on paljon, opiskelupaikkoja vähän. Niinpä minäkin olin huhtikuussa ottanut työstäni palkatonta vapaata ja matkustanut Joensuuhun pääsykokeisiin – epäonnistumaan. Juuri ennen juhannusta sain tuloksen ja se oli täysin erilainen, kuin mihin olin valmistautunut.

”Oma keskeneräisyys on hyvä muistaa, ja on paikallaan nöyrtyä oppimaan lisää.”

Olen erityisopettajaksi valmistumisen jälkeen seurannut erityisluokanopettajien työtilannetta pääkaupunkiseudulla. Avoimia virkoja on vuosittain kymmeniä. Suuri osa viroista on ensisijaisesti yläkoulun puolella. Sellaisesta minäkin aloitin erkkaopen urani. Nyt olen työskennellyt erityisluokanopettajana jo kaksi kertaa ilman muodollista kelpoisuutta.

Vuosien varrella olen kohdannut monta hyvää erityisopettajaa, joilta on puuttunut jotain kelpoisuudesta. Heistä moni on ajatellut, että hän olisi osaamisensa ja työkokemuksensa vuoksi kelpoinen saamaan myös viran. En ole samaa mieltä. Oma keskeneräisyys on hyvä muistaa, ja on paikallaan nöyrtyä oppimaan lisää. Sijaisuuksia voi tehdä pitkään, mutta koulutus tekee opettajasta sekä kelpoisen virkaan että osaavamman. Siksi toivoisin, että moni aikuisiällä opettajaksi, erityisesti erityisopettajaksi, haluavista opettajan työtä tekevistä saisi opiskelupaikan. Sillä me tarvitsemme koulutettuja opettajia. Oppilaat tarvitsevat hyvin koulutettuja opettajia.

Tietysti kaikenlaista oppia voi myös ilman koulua. Toivon, että tästä lehdestä saat jonkin pienen kipinän omaan työhösi. Reetta Karttusen pian valmistuva väitöskirja (s. 12) herättelee pohtimaan oppilaan kohtaamisen merkitystä. Maria Matilaisen ja Marjukka Puustisen kirja (s. 20) auttaa opettajaa itsesäätelyn taitojen opettamisessa. Erityisopettaja Kira Lappi-Seppälä kokeili täysin erilaista koulujärjestelmää (s. 8), ja myös kolumnistimme Tiina Vitka päätti tehdä jotain muuta (s. 27). 

Pidetään mieli avoimena. Opitaan uutta. Edelleen suosittelen, että Erityiskasvatus-lehden  suomenkieliset lukijat tutustuvat lehden ruotsinkielisiin artikkeleihin. Tämän lehden koulupoissaoloja käsittelevä artikkeli (s. 23) on luettavissa myös osoitteessa www.sel.fi. Tutustu artikkeliin vaikka yhdessä ystävän kanssa tai netistä löytyvän käännösohjelman kautta. Sinne epämukavuusalueelle me oppilaita koko ajan ohjaamme.  

Matka erityisopettajasta ja kotitalousopettajasta erityisluokanopettajaksi on pitkä. Mutta en usko, että se on kivinen. Uuden oppiminen on innostavaa. Että terve vaan te nuoret ja innokkaat haalaripukuiset luokanopettajaopiskelijat. Saatte opiskelukaveriksenne setämiehen, joka on viimeksi hiihtänyt viime vuosituhannella.

Ari Malmberg
päätoimittaja

Erityisopettaja Ari Malmberg osallistui perusopetuksessa opetettavien aineiden ja aihekokonaisuuksien monialaisten opintojen pääsykokeisiin, eikä erottanut silakkaa muikusta.