Luottamusta rakentamassa

Luottamusta rakentamassa

Sain vuodenvaihteessa lukea sijoitetun lapsen opettajaltaan saaman sanallisen palautteen. Opettaja oli pitkän linjan emeritus erityisopettaja, kovissa vesissä huuhdeltu koeteltu konkari. Puoleentoista sivuun oli mahdutettu tymäkkä kuvaus siitä, miten oppilas on oppinut, työskennellyt ja käyttäytynyt. Sanoista heijastui, että opettaja oli nähnyt lapsen toiminnan vivahteet ja ymmärtänyt taustalla vaikuttavan trauman. Hän oli havainnut toimivat tukitoimet ja havainnut, millaista toimintaa tarvitaan lisää. Lapsen vahvuudet oli kirjattu kauniisti – lauseissa solisi ymmärrys ja toivo.

Palautteen takana oli hurlumhei. Pikkuinen oli ottanut lukua erityisin opetusjärjestelyin ja verkostopalavereissa oli väännetty dialogia. Vastuuta oli palloteltu eri alan asiantuntijoiden voimin ja todistettu kiireen kiivasta marssia. Resursseja ja tukitoimia oli peräänkuulutettu ja viranhaltijavastuuta vältelty. Tietoa oli pantattu. Pois lähettämisestä oli keskusteltu. Lääkitys oli aloitettu ja äidin ikävää itketty. Lapsi oli kääritty mattoon, kiinnipidelty ja kävelytetty ulos. Hänelle oli rakennettu struktuuria, ennakoitu, satuhierottu, silitetty teltassa ja opetettu tunnetaitoja. Kuormitusta oli kaikkien asianosaisten harteilla – kotona, koulussa ja virastoissa.

Ammattilaisia ympärillä väsyi ja vaihtui. Yksi ihminen jaksoi. Opettaja näki toivoa, kun lapsen silmissä oli syttyi musta katse ja menneisyys puski pintaan. Opettaja sopi väkivaltatilanteisiin rakenteen ja ymmärsi, että lapsen käyttäytyminen ei johtunut hänestä. Opettaja laputti päiväjärjestyksen sitkeästi aamusta toiseen. Hän lisäsi tunteihin toimintaa ja ulkoilmaa. Jokaisena koulupäivänä juhlittiin oppilaiden vahvuuksia ja hurrattiin onnistuneille suorituksille. Osaamattomuus kirjattiin yksittäisiksi tavoitteiksi, ja sosiaalisia taitoja harjoiteltiin yksi kerrallaan. Luottamusta rakennetaan edelleen.

*    *    * 

Haluamme, että lapset oppivat, perheet voimaantuvat ja kaikki jaksavat. Haluamme, että oppilaat kiinnittyvät kouluun ja yhteiskuntaan, maksavat veroja ja välttävät toimeentuloluukun. Toivomme heidän hankkivan koulutuksen ja pysäyttävän monisukupolvisen syrjäytymiskierteen.

Työhön tarvitaan lapsi ja huoltajat ja suuri joukko eri alan ammattilaisia. Ammattilaisten on opeteltava puhumaan yhteistä kieltä, työskentelemään yhdessä ja tukemaan toisiaan.  Verkostopalavereita on harjoiteltava kuin viimeistä päivää. Vähitellen päättäjätkin ymmärtävät, missä suuret säästöt tehdään.

*    *    * 

Vuosi aloitetaan isoilla teemoilla
Kohtaamme ratkaisuja. Kuopiossa perheiden tukeminen on ottanut rohkeita askeleita. Järvenpäässä on ryhdytty harjoittelemaan verkostopalavereita. Lastensuojelun keskusliitto esittää sijoitettujen lasten ja ammattilaisten työn tueksi ja rungoksi lasten kuulemista, toimivaa lapsistrategiaa, tutkimustietoa ja poliittista päätöksentekoa. Sirkus Fokuksessa nojataan yhteisön voimaan ja vertaistukeen. Opettajan työn kuormittavuuteen ja haasteisiin löytyy keinoja.

”Mitä ajattelet minusta
sitä luulet minusta.
Sinä olet sellainen minulle
miten minut näet.
Usko kuitenkin
Että mitä teet minulle
miten kuuntelet minua
sellainen minusta tulee.”
Palsio 1994

Nähdään opintopäivillä!

Merja
äiti ja tukiperheäiti

Päätoimittaja Merja Koivisto toimii ohjaavana opettajana oppimis- ja ohjauskeskus Valterissa, Onervan toimipisteessä.