Loppusuora

Loppusuora

Huhtikuun puolessa välissä oppilaat sen yleensä huomaavat. Lukuvuosi loppuu. 9.-luokkalaiset tajuavat, että peruskoulu loppuu. Arvosanat pitäisi jotenkin todistukseen hankkia. Se tarkoittaa sitä, että erityisopettajan ei enää tarvitse kannustaa ja patistella samaan malliin. Oppilas tajuaa nyt itse, että jotain pitää saada aikaiseksi. Joku haluaa hyvät arvosanat. Joillekin toiselle riittää mikä tahansa numero, kunhan olisi peruskoulu suoritettuna.

On alkanut loppusuora. Nyt hankitaan näyttöjä osaamisesta. Välillä haparoivia, välillä päämäärätietoisesti hyviä. Opettaja saattaa huomata, että koulunkäynnissä menestyminen ei riippunutkaan osaamisesta, se oli motivaatiosta ja viitsimisestä kiinni. Mutta apua oppilaat tässäkin vaiheessa kaipaavat. Sitä me annamme. 
Toivottavasti myös koronan kanssa ollaan nyt loppusuoralla. Syksyllä olisi hienoa tavata kollegoita, huoltajia ja jättää maski laatikkoon. Hymyillä muutenkin kuin silmillä.

”Kiitos on se, jonka voimalla jaksamme tsempata ja yrittää.”

Tähän lehteen on koottu korona-ajan kattaus erityiskasvatusta. Vähän sieltä, hieman tuolta. On tiedettä väitöskirjatutkimuksen muodossa (s. 20), Readdrama-menetelmää (s. 14), yksi ammattilainen työssään (s. 6) ja  kokonainen kansanopisto täynnä erityiskasvasvatukseeen liittyvää osaamista (s. 10). On järjestötoimintaa suomeksi (s. 18) ja kirjoja koulupoissaolohin liittyen ruotsiksi (s. 24). On pitkän linjan ammattilainen kolmiportaisen tuen äärellä (s. 27) ja viime syksynä työelämänsä aloittanut koulunkäyntiavustaja (s. 23).

Päätoimittajana voin vain iloita tästä monimuotoisuudesta. Jokaisessa Erityiskasvatus-lehdessä on myös muutamia ruotsiksi kirjoitettuja juttuja. Niistä on minulta pyydetty suomeksi käännettyjä versioita. Kannustan kuitenkin juttuihin tutustumaan, vaikka kouluruotsilla. Näissä artikkeleissa asia on erityisopettajille lähes aina tuttu, sen läpi rämpii tankeroruotsillakin. Sukunimestäni huolimatta niin minäkin teen. Sitä mielihyvän määrää, kun huomaan ymmärtäneeni artikkelin asian. 

Päätoimittajan työstä Erityiskasvatuksen liitto halusi palkita minut Vuoden erityinen teko -palkinnolla. Suuri kiitos! Kun erityisopettaja työskentelee päätoimittajana, hän muistuttaa paljon arkipäivien työkavereitaan, oppilaita. Vähän sähläämistä tekeminen tuppaa välillä olemaan, mutta kiitos on se, jonka voimalla jaksamme tsempata ja yrittää. Minä, me ja oppilaatkin.

Kauniina kevätpäivänä matkasimme oppilaiden kanssa pienelle luontoretkelle. Syksyllä oli opiskeltu Suomen luontoa biologian tunnilla. Nyt oli aika keskustellen tarkistaa, mitä mieleen oli jäänyt.

Minä: “Käärmeet heräilevät horroksesta. Suomessahan on kahdenlaisia käärmeitä. Muistako millaisia?”
Oppilas: “Suuria ja pieniä.”

Onneksi peruskoulu ei vielä tänä vuonna tullut suoritetuksi.

Ari Malmberg
työskentelee erityisluokanopettajana yläkouluikäisten nuorten parissa. Laaja-alaisen erityisopettajan pätevyys ei riitä virkaan, mutta virkistävän välivuoden erityisluokanopettajana voi tehdä. Siinä oppii jotain uutta.