Katson lattialla pehmoisen huovan päällä nukkuvaa kahdeksanviikkoista vanhaenglanninlammaskoiranpentua. Jään miettimään, kuinka paljon minulla olisi opittavaa tuolta pikkuriikkiseltä karvapallolta. Se on utelias elämälle ja sen halu oppia koko ajan uusia asioita on aivan pohjaton. Pentu ei vielä osaa hahmottaa omaa rajallisuuttaan koon ja voiman puolesta sinnikkäästi kerta toisensa jälkeen hypäten sohvan reunaa vasten ja yrittäen kiskoa perässään pitkää, raskasta räsymattoa. Yritteliäisyyttä ja sinnikkyyttä siltä ei totisesti puutu. Jos jokin ei heti onnistu, se kiskoo ja kiskoo, vielä vähän, periksi ei saa antaa.

Pentu elää elämäänsä täysillä, jo noin pienestä pitäen. Herättyään se on aina hyväntuulinen ja valmiina uusiin leikkeihin ja seikkailuihin. Koskaan se ei ajattele, ettei se jaksaisi tai ettei sitä huvittaisi. Aina jaksaa ja aina huvittaa. Ja aina on kivaa! Tai no joo, välillä kyllä ohuesti tympäisee, kun perheen pian 13-vuotias samanrotuinen ei millään innostu lattialle levitettyjen sanomalehtien silppuamisesta tai vauhdikkaasta hullunjuoksusta ympäri huushollia. Mokoma tylsä vanhus, se ajattelee, mutta haluaa silti isona tulla yhtä komeaksi ja viisaaksi, kuin tuo iso koira nyt on. Ihaillen pentu katsoo sen perään ja hakeutuu lähelle, ihan kiinni hakien esikuvaltaan hyväksyntää. Välillä tuo Iso Viisas Koira saattaa ärähtää pikkuiselle, mutta se on tarkoitettu vain varoitukseksi ja opiksi elämään. Ei siitä kannata kauaksi aikaa möksähtää tai ottaa liikaa itseensä, häntä vain pystyyn ja kohti uusia koiruuksia!

Saisipa itsekin säilytettyä päivästä toiseen tuon samanlaisen palon ja innostuksen asioihin. Ettei lannistuisi ja luovuttaisi niin helpolla ja ettei aina olisi niin kiinni omassa rajallisuudessaan. Ei tietenkään hullunrohkea tarvitse olla, mutta rohkeammin voisi kyllä tarttua isoihinkin haasteisiin ja yrittää vielä pikkuisen enemmän. – Kyllä sen raskaankin räsymaton voi saada ainakin puolittain nurinpäin kääntymään.

Kesken leikkien iskee väsy ja silloin pentu nukkuu niin sikeää unta, ettei melkeinpä mikään voi sen unta häiritä. Tuostakin voisi ottaa mallia ja nauttia lepohetkistä täysillä, ilman että antaa tekemättömien töiden tai tulossa olevien projektien häiritä makeita unia. Kunpa aina herätessä olisikin noin hyvällä tuulella ja pakahtumaisillaan innosta rientää taas uusiin haasteisiin!

Koiramaisen reipasta ja uteliasta alkanutta vuotta kaikille lukijoillemme. Tehdään tästäkin vuodesta yhdessä hyvä vuosi!

Katja Kauniskangas
päätoimittaja