Kiitos ja anteeksi

Kiitos ja anteeksi

Olisin tietysti halunnut ensimmäisessä pääkirjoituksessani ja Erityiskasvatus-lehdessä käsitellä tyhjentävästi koko erityiskasvatuksen. Me kaikki tiedämme, ettei se ole mahdollista. Otetaan kuitenkin käsittelyyn hienoja esimerkkejä, joita erityiskasvatukseen liittyen on viime aikoina tehty.

Tässä numerossa keskitymme muutamiin opetuskokeiluihin. Lue miten yhteisopettajuutta on kokeiltu Joensuussa s. 12 ja Nilsiässä s. 14. Ruotsinkielistä FOKUS-materiaalia on kokeiltu Porvoossa s. 16.

Tavoitteena on jatkaa näiden toimivien käytäntöjen esittelemistä lehdessä. Me erityiskasvatuksen ammattilaiset voimme oppia toisiltamme. Minä ainakin. Olen erkkaopena untuvikko, valmistunut erityisopettajaksi vasta neljä vuotta sitten. 

Lisäopinnot aiheuttivat sen, että olen siirtänyt katseeni opettamisesta oppimiseen. Kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajana työskentelevä puolisoni sanoo: “Kun silmillä on erkkapedan lasit, ei mitään voi katsoa kuten ennen.” 

Näkökulma on muuttunut, tapa katsoa on muuttunut. 

Tässä päätoimittajan työssä kuitenkin palaan edelliseen työhöni. Minulla on media-alalta pitkä kokemus. Siitä maailmasta eniten kaipaan vain palkkapäivää. Asiakasmediatyössä opin kuitenkin nykyisen työni kannalta kaikkein tärkeimmän asian. En ole aina oikeassa, ja sähläämisen jälkeen kannattaa pian pyytää anteeksi. Opettajakaan ei ole aina oikeassa:

Siinä minä istun kirjaston neuvottelutilassa. Odotan oppilasta, jota ei näy, ei kuulu. Olin varannut meille tilan ja ajan opiskelua varten. Otsasuoni tykyttää ja hermo kiristyy.

Hamuan työpuhelinta, nyt kipakka viesti oppilaalle. Puhelimessa onkin viesti huoltajalta: ”Milloin tapaatte seuraavan kerran?” Huomaan viestiketjusta välittömästi, etten ollut oppilaalle kertonut tapaamisen aikaa. Erityisen toimelias erityisopettaja oli muistanut hoitaa kaikki muut asiat kuntoon, mutta unohtanut kertoa siitä oppilaalle ja hänen huoltajalleen.

Katse peiliin ja anteeksipyyntö oppilaalle ja huoltajalle. Tapaamme kahden päivän kuluttua. Myös opettaja voi hölmöillä.

Sähläämisen jälkeen kannattaa pian pyytää anteeksi.

Olen monta kertaa huomannut, että anteeksipyynnön jälkeen yhdessä työskenteleminen sujuu helpommin. Ehkä näillä minun oppilaillani ei ole tapaamistemme alkuaikoina muuta jäljellä kuin ylpeys. Kun he saavat pitää kiinni arvokkuudestaan, he ymmärtävät että minun työtäni on auttaa heitä oman osaamisensa kartuttamisessa. Yhteistyömme alkaa sujua. Luottamus lisääntyy ja voimme keskustella oikeista ongelmista ja ratkaisuista niihin ongelmiin.

Yritetään me ammattilaiset puolestamme yhdessä keksiä ratkaisuja työmme ongelmiin. Onko sinulla ideoita tai ajatuksia Erityiskasvatus-lehden suhteen? Haluaisitko kirjoittaa lehteen omasta tai työtoverisi työstä? Tunnetko ammattilaisen, jonka työtä pitäisi lehdessä ehdottomasti esitellä?

Ole yhteydessä!

Ari
ari.malmberg.sel@gmail.com

Päätoimittaja Ari Malmberg työskentelee Vantaalla jalkautuvana erityisopettajana yläkouluikäisten nuorten parissa.