Olen paljon vartija. Minun pitäisi osata yläkoulun kaikkien aineiden opetussuunnitelmat, niiden tavoitteet ja sisällöt, jokaisen kokonaisuuden päättöarvioinnin kriteerit ja tietysti näiden aineiden asiasisällöt niin hyvin, että pystyn niitä kaikkia tarvittaessa opettamaan jokaiselle oppilaalle parhaalla mahdollisella tavalla. Tiedän miten eriytetään ylös- tai alaspäin. Tai vaikka sivulle, ihan sama minulle. Kyllä osaan. Ja jos en ihan vielä osaa, niin ensi viikkoon mennessä olen sekä asian että tarvittavat opetusmenetelmät oppinut.

Opetan maalla, merellä ja ilmassa. No ainakin liidän otsa hiessä paikasta toiseen. Muistan, että ilman henkilöllisyystodistusta en pääse vankilaan, ilman sähköistä tunnistusta en voi varata tiloja opetusta varten kunnan ajanvarausjärjestelmästä, ilman autoa en ehdi opettamaan oikeaan paikkaan. Teen vaihtuvaa viikkoaikataulua, tiedotan siitä oppilatani ja heidän huoltajiaan, sovin verkostopalavereja, huoltajapalavereja, kollegapalavereja. Syön joka päivä lounaan. Saan tämän kaiken näyttämään helpolta. Tietysti. Olen opettaja. Olen erityisopettaja. Minun ympärilläni kuuluu leijua rauhallisuuden, hyväksynnän ja ikiaikaisen viisauden aura.

Tiedän miten eriytetään ylös- tai alaspäin. Tai vaikka sivulle, ihan sama minulle.

Mutta, mutta… Opetussuunnitelmassa on oppiaineiden lisäksi muutakin osattavaa. Esimerkiksi mediakasvatus. Siellähän se on jokaisessa oppiaineessa. Entä opettaja, hah haaa, tiedätkös kaiken tekijänoikeuksista? No en ehkä ihan kaikkea, mutta onneksi tässä Erityiskasvatus-lehden numerossa Kirsi Salmela s. 8  antaa aiheesta tiivistetyn paketin. Voin siis hyvällä omatunnolla käyttää Yle Areenaa opetuksessa. Toki tämäkin aihe pitäisi osata vähän paremmin. Tilaan siihen kirjan – saan ostaa sen alennuksella. Kuten sinäkin Erityiskasvatus-lehden lukija.

Opetussuunnitelman mukaan opetuksen pitäisi olla myös kielitietoista. “Kielitietoisesti toimiva opettaja näkee vaivaa käytänteiden kehittämisen eteen, tietää konkreettisia keinoja oppiaineensa tiedonalankielen opettamiseen ja on kiinnostunut oppilaansa kielitaidosta ja taustasta.” Että terve vaan sitten. Vaan eipä hätää, myös siihen kielitietoisuuteen saat ajatuksen tästä lehdestä. Elisa Repo s. 12  tutki aihetta väitöstutkimuksessaan. Oppilaan kohtaaminen taitaa sielläkin olla se ykkösasia. Hyvä.

Me erityisopettajat olemme paljon vartijoita. Mutta me saamme apua monelta taholta, jos olemme valmiita apua vastaanottamaan. Tämä lehti antaa ehkä jotain, kollegat auttavat aina, ja yhteistyön huoltajien kanssa voi saada toimimaan. Lisäksi kannattaa pitää mielessä psykologi Samulin vinkit työssäjaksamiseen s. 16. 

Viesti huoltajalta:
“Aloitettiin add-lääkitys keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä tukemaan. Seuraillaan vastetta ja toivotaan, että opiskelut sujuisivat. Kerro, jos huomaat muutoksia parempaan tai huonompaan.”

Vastaus:
“Tänään ainakin keskittyminen sujui, vaikka minä tein kaikkeni, jotta opiskelu olisi pelkkää sekoilua.”

Nyt loppurutistus ja sitten loma.

Ari Malmberg

Erityisluokanopettaja Ari Malmberg työskentelee tämän lukuvuoden loppuun yläkouluikäisten nuorten jalkautuvana erityisopettajana. Työpäivät eivät aina mene ihan putkeen.