Hyvää vuosipäivää, kulta?

Hyvää vuosipäivää, kulta?

Koronavuosi alkaa olla kasassa. Ensimmäisestä Suomessa todetusta tartunnasta on jo yli vuosi. Ikävä kyllä näyttää siltä, ettei loppu ihan vielä ole näkyvissä. Mutta hyvin me ollaan vedetty! 

Vaikka korona ja covid-19 alkavat kyllästyttää, ei vaihtoehtoja ole. Koronasta huolimatta opetuksen täytyy jatkua. Me olemme sitoutuneet työskentelemään OPS:n mukaisesti. Sisältöjä sisältöjen perään. Erityisopettajana huomaan tietysti usein keskittyväni myös muuhun. Opetan ihmisten kohtaamista, tunnetaitoja, hyvää käytöstä, ystävällisyyttä, ruokailutapoja ja uteliaisuutta elämää kohtaan. Kaikesta voi kiinnostua, ja asiaan paneutuminen lisää onnistumisen tunnetta. 

Eikä tämä työ ole yhtään hassumpaa. Työpaikalla kollega kysyy minulta, miten jaksan kuunnella jatkuvaa vitun ja paskan hokemista työssäni. Voin todeta, että en niitä ihan niin paljon kuule. Oppilaat ovat fiksuja, eivät he tuollaisella pienellä jutulla halua minua ärsyttää. He oppivat pian, että kauniisti puhuminen nopeuttaa oman agendan etenemistä.

Jos oppilaan kohtaa ennakkoluulottomasti ja arvostaen, työpäivä sujuu yleensä mallikkaasti.

Eikä tässä lehdessä ole myöskään tarkoitus keskittyä voivottelemaan kamalaa korona-aikaa tai mahdottomia oppilaita. Arki rullaa, ja ammattilaiset tekevät töitä. Lehden teema on, ehkä ensimmäistä kertaa, ruotsinkielinen. Problematisk skolfrånvaro (s. 14) keskittyy suurelta osin kuulemaan koulupoissaolohin puuttumisen haasteista nimenomaan oppilaiden ja huoltajien näkökulmasta. Tiedän, että me erityisopettajat kuuntelemme oppilaita ja heidän huoltajiaan. Nyt kuitenkin kannattaa kokeilla miten oma kouluruotsi taipuu, sillä näillä ihmisillä on sanottavaa. He muistuttavat taas, että ongelman takana on ihminen. Ihminen, joka tarvitsee apua. Ja saadessaan apua, hän saattaa myös selvitä.

Inka Turunen haastatteli lukiossa työskentelevää erityisopettajaa (s. 10) ja minä kyselin millaista SLI-opetus on työn tekemisen kannalta (s. 6). 

Puheenjohtaja Päivi Peltola tiivistää meille Suomen erityiskasvatuksen liiton teeman tälle vuodelle: Asenne ratkaisee (s. 4). Me kaikki sen tiedämme. Jokaisen päivän sujuminen on paljolti kiinni omasta asenteesta. Jos oppilaan kohtaa ennakkoluulottomasti ja arvostaen, työpäivä sujuu yleensä mallikkaasti. Henkilökohtaiset kiukut kannattaa jättää työn ulkopuolelle. Jos aamulla astun luokkaan wifi otsassa, oppilaat siitä huomauttavat ja päivän sujuminen törmää yllättäviin kupruihin. Silloin olen itse ne ongelmat aiheuttanut.

Sitäpaitsi, lopussa kiitos seisoo. Eikä sen muoto usein ole nuo kuusi kirjainta.

“Voi vittu, jos siinä istuisi joku muu kuin sinä, mä olisin jo lähtenyt menemään.”

Ari
ari.malmberg.sel@gmail.com

Ari Malmberg työskentelee erityisluokanopettajana yläkouluikäisten nuorten parissa. Laaja-alaisen erityisopettajan pätevyys ei riitä virkaan, mutta virkistävän välivuoden erityisluokanopettajana voi tehdä. Siinä oppii jotain uutta.