”Hyvä miel ku harakalla,  oljpa tuisku tahi pakkanen.”

”Hyvä miel ku harakalla, oljpa tuisku tahi pakkanen.”

”Ja seuraavaksi Pekka kertoo meille tulevan viikon säästä.” ”Hyvää huomenta. Sää jatkuu hyvin vaihtelevana suuressa osassa maata.” Niimpä niin. Sää. Tuo puheenaiheista ja keskustelunavauksista yleisin, kaikkia koskettava ja yhdistävä, tunteita herättävä ja usein niin kovin vääränlainen, järkiään muualla parempi kuin itsellä.

Sade, tuuli, loskakeli ja harmaus saa mielialan matalaksi ja olon väsyneeksi. Mikään ei oikein huvita eikä mitään jaksaisi. Huono sää antaa meille syyn jättää menemättä salille, jumppaan, lenkille, asioille. Ikkunatkin oli tarkoitus pestä juuri tänään, mutta eihän nyt voi sitäkään, kun on tuollainen keli.

Mutta annas olla, kun koittaa aurinkoinen ja lämmin päivä. Kun lempeä tuuli puhaltelee sopivan vilvoittavasti ja on valoisaa, silloinhan riittää virtaa ja intoa touhuta vaikka ja mitä! Ihan kuin olisi jokin turbovaihde päällä. Saa tehtyä sitä ja tätä ja vielä tuotakin ja mieleen muistuu mummovainaan sanonta töitään lukevasta laiskasta.

Joskus mietin, osaako sitä tässäkään asiassa pysähtyä hetkeen ja nauttia juuri siitä mitä on. Talvipakkasilla ja lumipyrypäivinä sitä plaraa kalenteria ja laskee kuukausia loppukevääseen ja kesään. Kesähelteillä auringonpaisteessa alkaa jo fiilistellä tulevan syksyn hämärillä ja tunnelmallisilla kynttiläilloilla. Syksyllä vesisateessa ja ainaisessa harmaudessa olisi valmis maksamaan melkein mitä vain, että sitä lunta alkaisi jo vihdoin sataa ja kun lumi vihdoin peittää tienoot, olisi niin huippua kun se kevät vihdoinkin tulisi… Vuodet vierivät ja vuodenajat seuraavat toisiaan, aina samalla tavalla ja samalla aikataululla ja niin myös ilmat.

Säät ja vuodenajat vaihtelevat myös tavallisessa arjessa ja työn touhussa. Ajan myötä on oppinut hyväksymään, että pimeänä ja kylmänä vuodenaikana tekee mieli käpertyä lämpimään ja vähän itseensäkin, tarkkailla tilanteita ja kehrätä itsekseen aivan hiljaa. On hyvää aikaa kerätä voimia. Talven selän taittuessa ja auringon hiipiessä esille sitä alkaa venytellä ja oikoa jäseniään, suunnitella uusia juttuja ja valon lisääntymisen myötä alkaa toteuttaa suunnitelmiaan ja haaveitaan.

Vaihtelevat ilmat ovat rikkaus ja suuri voimavara!

Kokonaisuus ratkaisee, tässäkin asiassa. Välillä paistaa aurinko ja välillä tulee räntää naamalle. Aika ajoin päälle laskeutuu sankka sumu ja näkyvyys heikkenee hetkeksi. Kyllä se siitä taas kirkastuu ja eteneminen onnistuu jälleen. Välillä sitä yrittää laatia pitkänkin tähtäimen ennusteita ja muuttaa huonoja ilmoja tahdon ja toiveiden voimalla, vaihtelevalla menestyksellä. Suunnittelun ja ideoinnin lämpimään ja leppoisaan kevääseen yllättäen iskevä takatalvi saa mielen hetkeksi matalaksi ja uskon uudistuksiin hiipumaan. Askel painaa ja motivaatio tuntuu tallautuvan siinä mukana. Onneksi tuo lumi sulaa pian pois ja alkaa vihertää.

Taivaalla lipuvat kumpupilvet viestivät kevään tulosta ja ohuet harsopilvet päästävät lävitseen valoa ja toivoa uudesta. Myrskysää silloin tällöin puhdistaa ilmaa ja raikastaa kummasti. Pitkään jatkuneen hautovan ja painostavan kauden jälkeen paine purkautuu ukonilmana ja salamat välähtelevät hetken aikaa. Tummien pilvien mentyä on taas helpompi hengittää.

Säitä ei kannata sairastaa. Otetaan jokainen päivä vastaan sellaisenaan, kuin se on -säästä riippumatta. Tehdään jokaisesta päivästä mahdollisimman hyvä ja omannäköinen!

Katja Kauniskangas
päätoimittaja

Kuva Timo Kesäläinen