Hei sinä siellä!

Hei sinä siellä!

Juuri sinä! Tarkkaavuus tähän paperiin ja aletaan yhdessä rivi kerrallaan lukea.

Muistatko vielä miltä etäopetukseen siirtyminen oikeasti tuntui keväällä? Normaali arki pirstaloitui, kaikki muuttui vähän hankalaksi. Ärsytti. Ei ollut työkavereita lähellä, yksin piti vääntää. Tietokone ja ohjelmat välillä toimivat, välillä eivät. Koko ajan piti oppia jotain uutta. Välineitä, menetelmiä, ohjelmia, apuvälineitä. Aina ei mennyt nappiin.

Jossain välissä sai etäyhteydellä tukea kollegoilta, jotka painivat samojen ongelmien kanssa. 

Jep, jossain sellaisessa muuttuvassa maailmassa meidän oppilaamme koko ajan elävät. Me aikuiset, opettajat vaadimme koko ajan uuden oppimista. Meille aikuisille se uuden oppiminen ei välttämättä ole niin haastavaa. Monet meistä jo tietävät omat vahvuutemme ja omat tapamme oppia. Mutta apua mekin kaipaamme välillä. 

Sitä me yritämme tällä Erityiskasvatus-lehdellä antaa. Tarkoituksena on antaa uusia ajatuksia ja välineitä työhömme. Tässä lehdessä vinkataan ihmisoikeuksien ja tasa-arvokasvatuksen suuntaan (s. 10) ja ohjataan saamaan työssä tarpeellista koulutusta liikuntaan liittyen etäopetuksena (s. 14). Yritämme jakaa yhteisiä kokemuksia erityisopettajana työskentelystä (s. 6 ja 26). Yritämme pitää työhömme liittyvän edunvalvonnan muistissa, mitä laaja-alaisen erityisopettajan ja erityisluokanopettajan työhön kuuluukaan (s. 20). Haluaisimme, että erityisopettajilla olisi osaamista myös harvinaisten haasteiden kanssa. Esimerkiksi MS-tauti on lapsilla harvinainen, mutta se vaikuttaa oppimiseen. Ja meillä erkoilla on näiden lasten oppimisessa auttavia menetelmiä (s. 18). 

Toivomme, että tämä lehti palvelee sinua työssäsi.

Syksystä ei tiedä millainen siitä tulee. Pidetään mieli avoimena uuden oppimiselle. Minulle se tulee olemaan haasteellista, sillä tunnen muuttuvani koko ajan enemmän oppilaitteni kaltaiseksi. Taistelen sitä vastaan, mutta välillä pinna on lyhyt. Yritän silti nähdä asioiden hyvät puolet.

”Rehtori soitti, sillä koulun sisäseinään oli tullut nyrkinkokoinen reikä.”

Oppilaani oli piipahtanut tapaamassa vanhoja kavereita edellisessä koulussaan. Minä kuulin vierailusta muualta. Koulun rehtori soitti, sillä koulun sisäseinään oli tullut nyrkinkokoinen reikä. 

Kävin keskustelun oppilaani kanssa. Olimme monta kertaa keskustelleet, millaisiin tilanteisiin ADHD hänet usein vie.

“Voi sun kanssasi, ei mennyt se homma ihan putkeen. Ne on noi sun neljä nopeaa kirjainta.”

“HUPS”, hän totesi minulle.

Neljällä nopealla kirjaimella leikkaa salamannopeasti.

Ari
ari.malmberg.sel@gmail.com

Ari Malmberg työskentelee erityisluokanopettajana yläkouluikäisten nuorten parissa. Laaja-alaisen erityisopettajan pätevyys ei riitä virkaan, mutta virkistävän välivuoden erityisluokanopettajana voi tehdä. Siinä oppii jotain uutta.