Erityisopettajia  isolla eellä

Erityisopettajia isolla eellä

Tapasin erityisopettajan. Hän vetäisi hupun päähänsä kylmässä talviviimassa, lipaisi lilanpunaisia huuliaan ja huomautti jäävänsä neljän päivän päästä eläkkeelle. Ajauduimme ratikassa mielenkiintoiseen keskusteluun. Kysyin lämminhenkiseltä, mitä työura antoi. Naisen huulilla viivähti hymy: ”Kun oppilaat haastavat täydeltä laidalta ja metodit sakkaavat. Sitten näet, kun haastavimmat heräävät. Ja sinä itse.”

Lämminhenkinen oli hyvästellyt metodinsa. Erityiset olivat eräänä vuonna henkeäsalpaavia ja työ uuvutti. Lähikollegaksi tuli nuori sielunsisar, ja mopo yskähteli yhteistyössä ja uupumuksesta liikkeelle. Käänteentekevänä aamuna opettajat tönöttivät kolkossa luokkahuoneessa päreiksi lyötyjen pulpettien keskellä. He haastoivat oppilaita etsimään työparit. Päivän tehtävänä oli kirjata oppimisen tärkeimmät tavoitteet seuraavalle tulevalle vuodelle. Siinä nuo syrjäytymiskokelaat, häiriköt ja kusipäistä kultivoituneimmat seisoivat ihmeissään ja katselivat toisiaan: ”Miksi?”

Oppilaat ryhdistäytyivät. Työparit tutustuivat toisiinsa ja yhteishenki lujittui retkillä ja vierailuilla. Draamaa hyödynnettiin tunteiden ilmaisuissa ja sosiaalisten taitojen rikastamisessa. Koulu hyvästeltiin usein ja asioita opiskeltiin ilmiöpohjaisesti oikeassa elämässä. Luokassa hääri mukana superinnostunut seurakunnan nuorisotyöntekijä. Psykologi halusi olla luokan muutoksessa mukana.

Jokainen kaiffari sai kouraansa peruskoulun päättötodistuksen. Eräs erityisistä käveli joulukadulla lämminhenkistä vastaan ja rykäisi kurkkuaan. ”Jaa opeko se siinä? Olen monta kertaa muistellut yläkouluvuosia ja ihmetellyt miten sä meijän kanssa jaksoit. Kuule… mä en olis tässä, jos et olis. Nähdään.” Lämminhenkinen seisahtui paikalleen ja sulki silmänsä. Maihareiden loittonevat askeleet laahasivat talvista katua. Poskille putoilevat lumihiutaleet sulivat pakkasen punaamille poskille hämmentävän hiljaa.

Kohtaan työmatkoillani ympäri Suomenmaata sen tason yhteiskuntaan kiinnittäjiä, että naurattaa.

Kouluissa on hyvää pöhinää.  HundrED -hanke innostaa Suomen ja maailman opinahjoja sadan kouluinnovaation avulla. Majakka-kehittämiskouluverkosto kutoo verkkojaan. Me-säätiö tavoittelee kunnianhimoisesti Suomesta syrjäytymisvapaata vyöhykettä vuoteen 2050 mennessä. Minä kohtaan työmatkoillani ympäri Suomenmaata sen tason yhteiskuntaan kiinnittäjiä, että naurattaa. Kehtaa paiskata kättä Euroopan ja muidenkin maiden kanssa.

Hyvää Suomen juhlavuotta!

Kohdataan keväällä Kuopiossa!

Merja Koivisto
päätoimittaja
merja.koivisto@sel.fi

Päätoimittaja Merja Koivisto toimii ohjaavana opettajana oppimis- ja ohjauskeskus Valterissa, Onervan toimipisteessä.