Aika  aikaansa  kutakin,  on uusien  tuulien aika!

Aika aikaansa kutakin, on uusien tuulien aika!

Aurinkoinen, vielä vähän vilpoinen ja kasteinen aamu. Fiilistelen koirien kanssa lapsuuteni maisemissa metsässä, jonka keskellä on lampi ja iso joukko sorsia. Vastaan tulee aamuvirkkuja lenkkeilijöitä ja vanhempi sauvakävelevä pariskunta. Sorsaparvi pyrähtää kaakattaen hiukan etäämmälle, kun toinen koiristani kahlaa veteen. Tämä on lapsuuteni taikametsä, paikka johon liittyy paljon ihania muistoja. Oloni on epätodellinen, tästä lähtien tämä taikametsä on aivan talomme lähistöllä ja pääsen tunnelmoimaan tänne koska vain! Olemme juuri muuttaneet lapsuuskotitalooni, ympyrä on sulkeutunut, olen palannut lähtöpisteeseen.

”Olen onnellinen, että lähdin tähän mukaan.”

Muuttaminen on aina oma urakkansa ja välillä meinaa usko loppua ihan toden teolla. Nyt ollaan jo kovasti voiton puolella, kaikki tavarat on kannettu, joskaan ei vielä läheskään kaikkea purettu paikoilleen. Rakastan vanhan puutalon tunnelmaa; natisevia portaita, vanhoja väännettäviä valokatkaisijoita ja kuistin vanhoja sormipaneeleita. Vaikka väliseiniä onkin purettu, talo on edelleen hyväntuulisen sokkeloinen hassuine pohjaratkaisuineen. Pää on täynnä ideoita ja näen jo nyt monta huonetta ja paikkaa ”valmiina”. Mutta nyt ei ole kiire mihinkään eikä hoppu millään, laitellaan hiljalleen tavaroita paikoilleen ja hengitellään talon tunnelmaa. Suunnitellaan, makustellaan, kokeillaan ja keksitään. Tehdään tästä omannäköistä ja toimivaa, kaikessa rauhassa ja palanen kerrallaan.

Muutto on hyvä tilanne päivittää maallinen omaisuus kuosiin ja lähemmäs normaaleja mittasuhteita. Olen karsinut hurjasti ylimääräistä, itselleni tarpeetonta tavaraa. Haluan aloittaa jollain tapaa puhtaalta pöydältä tämän asumisemme tässä. Toki paljon vanhaa säilytetään ja kunnostetaan, mutta paljon pannaan myös pois. Haluan irti tavaraähkystä ja ”säästäntätäkaikenvaralta”-ajattelusta. Nyt on hyvä tilaisuus puhdistaa pöytä ja laskostaa vaatepinot uusiksi.

Uudet suunnitelmat ja oman elämäni inventointi ei suinkaan rajoitu pelkästään tähän muuttoon ja paluuseeni lapsuusmaisemiin. On uusien tuulien aika. Päätoimitan vielä vuoden viimeisen Erityiskasvatus-lehden ja sen jälkeen ojennan sulkakynän ja puhtaan arkin seuraajalleni.

Vuodet päätoimittajana ovat kuluneet hurjan nopeasti. Olen oppinut paljon uutta, luonut laajoja verkostoja ja pysynyt hyvin kärryillä siitä, mitä erityiskasvatuksen ja –opetuksen kentällä milloinkin on meneillään. Nämä vuodet ovat antaneet minulle paljon ja olen onnellinen, että lähdin tähän mukaan. En aivan änskälläkään jäävää itseäni sanoessani, että meillä on upea ja monipuolinen lehti, joka elää ja hengittää ajan hermolla koko ajan uudistuen ja kehittyen. Lehdellämme on aktiivinen toimituskunta ja todella ammattitaitoinen taittaja. Liiton hallituksen väki seisoo koko ajan vahvana tukena rinnalla ja koko jäsenistömme on tässä mukana, tämä on meidän kaikkien yhteinen juttu!

Heräsikö kiinnostuksesi, haluaisitko tarttua sulkakynään vuoden alusta? Kerron mielelläni lisää tehtävästä, ota rohkeasti yhteyttä. Kiinnostuksensa päätoimittajan tehtävään voi ilmaista joko suoraan minulle tai liittomme puheenjohtajalle Päivi Juntille.

”Mikäli et lähde haluamasi perään,
et koskaan saa sitä.

Jos et kysy, vastaus on aina ei.
Jos et astu eteenpäin,
olet aina samassa paikassa.”

Katja Kauniskangas
päätoimittaja