Kaukana, silti lähellä

Kaukana, silti lähellä

Erkkaopen korona-ajan aamun WhatsApp -viestit:
klo 09.09 Ari: “Ooopppilaas, huomentaaa!”
klo 10.11 Ari: “Huhuuu? Näen että olet ollut paikalla 06.30. Ilmeisesti nukkumaan meneminen on venynyt?”
klo 16.08 Oppilas: “Ai onko tänää tiistai en olekkaan huomannu mikä päivä on oon tosipahoillani.”
klo 18.42 Ari: “Huomenna uusiksi!”

Tämän kevään opettamisesta on ohjannut etäily. Se on koskettanut jotenkin lähes jokaista opettajaa. Kummallisella tavalla tiivis yhteydenpito on myös lähentänyt suhdetta moniin oppilaisiin. Kun oppilaan herättää lakanoiden välistä kuvapuhelulla, päätyy hyvin henkilökohtaiseen tilaan. Tavalliset roolit eivät nyt ole toimineet, on täytynyt itsekin olla tavallista enemmän läsnä. Kuvan kautta on vaikea tulkita toisen tuntemuksia. Videon välityksellä läsnäolo on erilaista.

Olemme kaikki muokanneet menetelmiä ja opetelleet rutkasti uusien välineiden käyttöä. Opetusta on täytynyt eriyttää ihan uudella tavalla, kun tutut menetelmät eivät ole olleet käytettävissä.

Kevään etäopetukseen liittyen saamme toivottavasti tulevaisuudessa ajatuksia ja jaamme toisillemme hyväksi koettuja etäopetustapoja. Kesken tämän valtavan ihmiskokeen on vaikea jäsenneltyjä ajatuksia vielä koota. Uskon kuitenkin, että me erkkapuolellakin teimme muutamassa viikossa digiloikan ja opimme valtavasti. Omista oppilaistani olen huomannut, että toisille poikkeusolot sopivat, toiset tarvitsisivat vieressä olemista ja tukea enemmän kuin koskaan.

Tämän lehden teema ei kuitenkaan ole koronan aikainen etäopetus. Pandemia oletettavasti loppuu jossain välissä. Mutta oppilaidemme tarpeet eivät. Siksi me keskitymme eriyttämiseen. Ehkä vähän teoreettisesti etsimme siihen erilaisia näkökulmia.

“Joo ei hätää kirjoitin ne mun käteen.”

Reetta Mietolan ja Anna-Maija Niemen Kohti ratkaisujen inkluusiokeskustelua (s. 8) johdattaa ajatukset yhteiseen kouluun. Myös he näkevät eriyttämisessä mahdollisuuden koulun kehittymiseen. Eriyttämisen viiden O:n malli (s. 12) antaa konkreettisen tavan lähestyä eriyttämistä. Inka Turunen (s. 16) kysyi oppilailtaan, miten eriyttäminen sujuu. Myös Tiina Vitka (s. 27) pohtii kolumnissaan eriyttämistä. Korona-aikana huumori on siirtynyt uudelle tasolle. Tuon tekstin alussa olevan oppilaan kanssa seuraava aamu sujui näin.

klo 09.42 Ari: “Huomentaaa, oletko kohta valmis opiskelemaan?”
klo 09.42 Oppilas: “Kyllä valmis milloin vaan”
klo 09.43 Ari: “Viikonpäivät hallussatänään?”
klo 09.43 Oppilas: “Joo ei hätää kirjoitin ne mun käteen.”
Tietenkään hän ei kirjoittanut viikonpäiviä käteensä, kunhan piruili opettajalleen takaisin.

Ari
ari.malmberg.sel@gmail.com

Ari Malmberg työskentelee Vantaalla jalkautuvana erityisopettajana yläkouluikäisten nuorten parissa. Jalkautuvassa etäopetuksessa hän on joutunut usein sanomaan kuvapuheluun aluksi: “Paita päälle!”