Opettajat kaipaavat muutosta palkkaukseen, mutta eivät vuosityöaikaa

Opettajat kaipaavat muutosta palkkaukseen, mutta eivät vuosityöaikaa

Suomen erityisopetuksen liitto, Sel. ry. järjesti syyskuussa jäsenkyselyn, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoa opettajien toiveista työn kehittämiseksi ja mielipiteitä erilaisista työaikamalleista. Jäsenkyselyyn vastasi 454 Sel. ry:n jäsentä. Vastauksista selvisi, että noin kaksi kolmasosaa kyselyyn osallistuneista opettajista haluaa, että kaikista erilaisista palavereista aletaan maksamaan palkkiota, mutta he eivät halua vuosityöaikaa.

Jäsenkyselyyn vastasi 454 yhdistyksen jäsentä, eli kolmasosa yhdistyksen jäsenistä. Kyselyssä oli kymmenen kysymystä ja käyn niitä tässä pääpiirteissään läpi. Jotta kyselystä ei olisi tullut liian pitkä tai raskas vastattavaksi, osa kysymyksistä piti jo sisällään tietynlaisia lähtökohtia, kuten: “jos meillä olisi vuosityöaika, mitä sitten..” Tällä pyrimme pitämään kyselyn tiiviinä ja helposti vastattavana. Tätä tulkittiin joissain some-ryhmissä haluna aivopestä opettajia vuosityöaikaan. Reaktio kertoo siitä, kuinka joissain opettajissa vuosityöaika herättää kovaa vastustusta. Puheenjohtaja Päivi Peltola kommentoi pääkirjoituksessaan kyselyn herättämää kritiikkiä, edellisessä lehdessä jo valotimme kyselyn taustoja. 

Vastaajat olivat pääosin erityisluokanopettajia tai erityisopettajia, jotka työskentelevät perusopetuksen luokilla 1.–6. (52 %). Toiseksi suurin ryhmä olivat yläkoulussa työskentelevät erityisluokan- ja erityisopettajat (27 %) ja kolmanneksi suurin ryhmä olivat yhtenäiskoulussa työskentelevät erityisluokan- ja erityisopettajat (13 %). Vaikuttaa siltä, että vastaajien työtausta vastasi aika hyvin sitä kenttää, missä erityisopettajat työskentelevät pääosin. 

Erityisopettajan työn kehittäminen -vastauskohdassa sai valita niin monta kehittämiskohdetta kuin halusi. 

Suurin osa vastaajista haluaisi kehittää erityisopettajan työtä konsultatiivisempaan suuntaan (59 %) seuraaviksi suurimmat työn kehittämisen toiveet olivat yhteisopettajuuden (48 %) ja samanaikaisopettajuuden (45 %) kehittäminen. Tämän perusteella vastanneet ovat hyvin perillä erityisopetuksen nykyisistä kehitys- ja kehittämislinjoista ja kannattavat työpariajattelua, jossa erityisopettaja tai erityisluokanopettaja opettaa yhdessä muiden opettajien kanssa. Myös asiantuntijana ja kehittäjänä toimiminen (32 %) katsottiin yhdeksi työkuvaksi, jota voisi kehittää. Konsultatiivisuus ja asiantuntijana/kehittäjänä toimiminen ovat siis melkein jokaisen vastaajan mielestä se suunta, johon erityisopettajan työtä tulisi kehittää. Tämä on hieno tulos, vastaajat kokevat olevansa ammattitaitoisia erityispedagogiikan osaajia. 

Noin kolmasosa vastaajista kannatti myös laaja-alaisen erityisopettajan pienryhmäopetuksen lisäämistä. Tämä ei ole ristiriidassa edellisten tulosten kanssa, koska suurin osa tämän vaihtoehdon rastittaneista oli rastittanut myös samanaikaisopettajuuden ja yhteistyön. Tätä voidaan tulkita siten, että omaa työtä ja opetusta halutaan kehittää yhdessä muiden opettajien kanssa, ja samalla koetaan tärkeäksi, että erityisopettajalla on välillä myös aikaa kohdata kaksin tai pienemmässä ryhmässä tuen tarpeessa olevia oppilaita. Erityisluokanopetusta halusi kehittää noin neljännes vastaajista (27 %). Vastaajista noin puolet olivat erityisluokanopettajia, joten voidaan tulkita ettei suurin osa vastaajista koe pelkän erityisluokan olevan vastaus tuen tarpeessa olevien oppilaiden opettamiseen. 

Mitä vuosityöaika merkitsee vastaajille? Olimme kyselyä tehdessä hyvin tietoisia siitä, että on olemassa erilaisia vuosityöaikamalleja. Emme eritelleet, mitä työaikamallia tarkoitamme, vaan lähtökohtana oli se että kysely kattaa sekä opetusvelvollisuuteen perustuvan, että vuosityöaikaan perustuvat työaikamallit. Vaikka saimme tästä epätarkkuudesta kritiikkiä mm. OAJ:n edustajilta, oli linjanveto mielestämme selkeä ja perusteltu. Vastauksissa ei tässä, eikä muissakaan osissa, puututtu tähän. Voidaan ajatella että vastaajille tämä kahtiajako oli selkeää. Teemme tästä osasta vielä myöhemmin tarkemman analyysin. Voidaan kuitenkin sanoa, että alle puolet vastaajista suhtautui vuosityöaikaan neutraalisti tai positiivisesti. 

“Voin tehdä rauhassa kaikki kouluun liittyvät asiat virka-aikana, ei sillisalaattia enää iltaisin!” 

“Kaiken työn huomioimista.” 

“Työtehtäville on selkeä rajaus ja kaikki tehty työ kuuluu palkanmaksun perusteeksi.” 

Tämän tyylisiä vastauksia annettiin eniten. Yli puolet vastaajista suhtautui siis kielteisesti vuosityöaikaan. Heidän vastauksensa jakautuivat karkeasti kahteen osaan: ensinnäkin selkeät ei vuosityöaikaa-vastaukset ilman perustelua:

 “kauhistus”, “painajainen” “Loppumatonta työpäivää”, “ahdistus”. 

Näistä vastauksista näkee, että vuosityöajalla jo sanana on osalle vastaajista hyvin ikävä ja negatiivinen merkitys. Vastausten perusteluissa tuotiin esille, ettei haluta luopua vapaudesta suunnitella tunteja siellä missä haluaa silloin kun haluaa. Toinen suuri syy vastustaa oli pelko työn määrän lisääntymisestä ja palkan heikkenemisestä. 

“Valinnanvapauden loppu ja palkan huononnus” 

“Se tarkoittaa enemmän töitä ja vähemmän palkkaa tehdystä työstä.“

“Työn halpuuttamista ja autonomian kaventumista.” -tyyliset vastaukset olivat tässä osassa yleisempiä.

Mitä hyötyä vuosityöajasta voisi olla? Tässäkin kysymyksessä saattoi rastittaa useamman kohdan. Esille nousi selkeästi yksi vastaus: “palavereihin käytetty aika laskettaisiin työaikaan.”  Näin vastasi 68 % vastaajista. Vastaajista 39 % näki positiivisena puolena, että työaika pystyttäisiin rajaamaan tarkemmin. Voidaan siis sanoa, että noin 70 % vastaajista näki vuosityöajassa jotain hyvää. 

Yli puolet vastaajista suhtautui siis kielteisesti vuosityöaikaan.

Mitä uhkakuvia mielestäsi vuosityöaikaan voisi liittyä? Selkeästi vuosityöajan suurimmaksi uhkakuvaksi koetaan työpaikkaan sidotun työn lisääntyminen (72,5 %) ja työn määrän lisääntyminen ylipäätään (61,7 %). Opettajat siis haluavat selkeästi jatkossakin päättää, missä tekevät työtään. Työmäärän lisääntyminen ja se ettei oman työn sisältöön voi vaikuttaa olivat suurimmat uhkakuvat. Yli puolet vastaajista koki uhkakuvaksi myös lomien lyhentymisen ja palkan pienentymisen. 

Mitä töitä erityisopettajat ovat valmiita tekemään työpaikalla ja missä töissä pitäisi säilyä vapaus? Opetustuntien lisäksi oppilas- ja huoltajapalaverit ovat niitä töitä, joita opettajat olisivat valmiita tekemään työpaikalla (noin 80 %). 

Myös opettajien yhteinen suunnittelutyö oltaisiin valmiita sitomaan työpaikalla tehtäväksi (67 %). Sen sijaan oppituntien suunnittelu on suurin 

yksittäinen työtehtävä, jota halutaan tehdä jossain muualla kuin työpaikan tiloissa. Myös arvioinnin tekeminen (63 %) on työtä, jota halutaan tehdä muualla kuin työpaikalla. Yleensä opettajia tuntuu kuormittavan nimenomaan se työ, jota tuodaan kotiin, eli erilaiset tuntisuunnitelmat ja arvioinnin tekeminen. Kyselyn mukaan niitä ei kuitenkaan haluta tehdä työpaikallakaan. Osittain tähän löytyi selityksiä vapaista vastauksista, joissa sanottiin että “koulussani ei ole opettajille työtilaa”, “luokkatilaan ei voi jäädä, koska niissä on muuta käyttöä”. Oman osaamisen kehittäminen nousi suurimmaksi yksittäiseksi tehtäväksi, jota ei haluta tehdä työpaikalla (83 %).

Kuinka paljon opettajat olisivat valmiita tekemään sidottua työaikaa, eli työtä jota pitäisi tehdä työpaikalla ja minkälainen korvaus siitä olisi kohtuullinen? 

Kysyimme “Jos sidotun ja sitomattoman työajan määrä olisi 40 tuntia, kuinka paljon pitäisi sidotun työajan osuus mielestäsi olla?” Vastauksista 25 % oli jotain muuta kuin annetut vaihtoehdot olivat. Vastauksia oli mm. “ei VTA”, “en kannata vuosityöaikaa”, “miksi tässä ajetaan väkisin vuosityöaikaa?”. Kun lisäksi 37 % vastanneista oli vastannut, että sidotun työajan määrä tulisi olla 25–26 tuntia, voidaan ajatella kysymykseen olleen huonosti aseteltu, koska sitä ei oltu ymmärretty. Vastauksissa nousi selkeästi esille se, ettei vuosityöaikaa haluta, eikä varsinaiseen kysymykseen tullut vastausta. Tuo vaihtoehto 25–26 tuntia pitää sisällään erityisopettajan opetusvelvollisuuden + YS-ajan. Kuitenkin tämän kyselyn muissa vastauksissa on tullut esille, ettei tämä riitä kaikkien työtehtävien hoitoon. Edellisissä kohdissa tuli selväksi, että opettajat olisivat valmiita tekemään palaverit ja yhteissuunnittelun koululla. 

Kysyimme myös mielipidettä palkkauksesta. Kuten edellisessäkin kysymyksessä neljäsosa vastauksista oli muita kuin annettuja vaihtoehtoja. Vastauksissa oli mm. seuraavanlaisia kommentteja: “Ei pitäisi hyväksyä vuosityöaikaa”, “Ei vuosityöaikaa ollenkaan”, joten näiden kahden kysymyksen kohdalla emme saaneet vastausta siihen kysymykseen, jota mielestämme kysyimme. Kysymyksen asettelu oli ymmärretty erilailla kuin olimme tarkoittaneet. 42 % vastaajista oli sitä mieltä, että mikäli vuosityöaikaan siirryttäisiin tulisi palkkauksen vastata nykyisen peruspalkan lisäksi 5–6 ylitunnista palkkaa. Vastauksissa toivottiin myös, että erityisluokanopettajille ja erityisopettajilla olisi sama 22 tunnin opetusvelvollisuus. Tämä on myös Sel. ry:n kanta. 

Viimeiseksi kysyimme nykyisen työajan kehittämisen toiveita. Tämä voidaan tiivistää siten, että vastaajat toivoivat, että oppilaspalaverit ja oppilashuoltotyö olisi työtä, johon osallistumisesta maksettaisiin palkkaa. Tässä tapauksessa niin, että ne sisältyisivät opetusvelvollisuuteen. Tähän kuuluisi myös kaikenlainen konsultointi. 

Päätulos jäsenkyselyssä oli selkeä: noin kaksi kolmasosaa opettajista haluaa, että kaikista erilaisista palavereista aletaan maksaa palkkiota, mutta he eivät halua vuosityöaikaa. Kyselyn perusteella opettajat toivovat että erilaiset oppilashuollolliset ja yhteissuunnittelupalaverit olisivat työaikaa, josta maksettaisiin selkeästi sovittu taksa. Kyselyyn vastanneet katsovat, että opetukseen ja näihin palavereihin menee noin kolmekymmentä tuntia viikossa työaikaa. Vastanneet halusivat selkeästi, että tuntisuunnittelun ajan ja paikan voisi itse määritellä. He eivät olleet valmiita sitoutumaan tuntisuunnitelmien tekemiseen vain koulussa. Monet olivat tätä perustelleet sillä, että koulussa ei ole välttämättä edes tähän soveltuvia tiloja: luokkaan ei saa jäädä oppituntien jälkeen, koska sinne tulee muita käyttäjiä, eikä koululla ole kunnollisia työtiloja opettajille. Tätä voisi tulkita myös niin, että opettajat haluavat pitää tietynlaista vapautta ja liukumista työajoissaan sillä, että tuntisuunnittelua voi tehdä missä ja milloin haluaa. Väistämättä tässä on tietynlainen ristiriita olemassa: usein opettajilta kuulee puhetta työn vaativuudesta ja pitkistä päivistä, mutta samalla ei olla valmiita olemaan työpaikalla työaikaa ja jättämään sitten työt taakseen. 

Vaikka some-maailmassa kysely herätti kuohuntaa, ei se sama kuohunta yltänyt kyselyn vastauksiin asti. Vuosityöajasta löydettiin myös hyviä puolia, keskeisimpänä se, että kaikki muu työ kuin opettaminen olisi myös palkanmaksun piirissä.

Toisaalta yhtenä suurimpana uhkakuvana pidettiin juuri sitä, että työpaikalla tehtävä työ ja työpaikalla vaadittava oleminen lisääntyisi. Lomien lyhentyminen ja työn määrän lisääntyminen olivat selkeimmät syyt, joilla vuosityöaikaa vastustettiin. 

Vastauksista näkyy, että erityisopettajat ovat hyvin perillä nykykoulun vaatimuksista.

Kyselyssä kysyttiin myös, mihin suuntaan vastaajat haluaisivat kehittää erityisopettajan työtä. Vastauksista näkyy, että erityisopettajat ovat hyvin perillä nykykoulun vaatimuksista. Eniten kannatusta vaihtoehdoista sai se, että erityisopettajan työn pitäisi kehittyä enemmän samanaikaisopettajuuteen, yhteisopettajuuteen ja konsultatiiviseen suuntaan. 

Kyselyn vastaukset koostettuna ohessa (klikkaa tästä).

Ari Enqvist teksti