Lasta suojelemassa – turvataan hyvä lapsuus!

Lasta suojelemassa – turvataan hyvä lapsuus!

Julkisen keskustelun mukaan lastensuojelu toimii harvoin oikein. Työtä tehdään joko liian aikaisin, tarpeettomasti tai silloin, kun on jo myöhäistä.

Lastensuojelun lähtökohtana on lapsen ja perheen tukeminen ja hyvinvoinnin mahdollistaminen tilanteissa, joissa perheen omat voimavarat eivät riitä ja verkostot eivät kanna. Lastensuojelussa käytetään julkista valtaa ja siihen sisältyy kontrollin käyttöä tilanteissa, joissa lapsen kasvu ja kehitys ovat vaarantuneet. Se on siis puuttumista yksityisyyteen ja siksi jännitteistä.

Lastensuojeluun liittyy vaikeita asioita, joista on uskallettava keskustella. On puhuttava myös ennakkoluuloista, joita lastensuojelun asiakkaat kohtaavat. Miten kaveriperheissä suhtaudutaan lapsiin, jotka kertovat asuvansa sijaisperheessä? Mitä ajatellaan vanhemmista, joiden lapsi on otettu huostaan ja elää arkea kaukana vanhemmistaan? Muistetaanko, että kyse on lapsista ja perheistä, jotka ovat tarvinneet apua ja tukea lastensuojelupalveluista?

On uskallettava puhua myös syrjintäkokemuksista, joita lastensuojelun asiakkaat kokevat. Asennetta mittaavassa kyselyssä vain alle 30 prosenttia vastaajista kertoi haluavansa naapurikseen lastensuojelun asiakasperheen (Lavikainen 2018).

Monta ulottuvuutta
Kun puhutaan lastensuojelusta, puhutaan harvoin yhdestä tietystä asiasta. Joillekin lastensuojelu-sanasta syntyy mielikuva vastentahtoisista toimenpiteistä. Toisille se tarkoittaa laaja-alaista lasten ja perheiden tukemista, joka voi merkitä edistävän tuen ja palvelun tarjoamista lapsiperheille. Toisille se tarkoittaa viimesijaista tai kiireellistä tukea lapselle akuutissa tilanteessa.

Lastensuojelun mahdollisuuksia, roolia ja paikkaa pohditaan aktiivisesti. Tarkastelun kohteena ovat olleet myös lastensuojelun resurssit: se, mihin ja miten niitä tulisi kohdentaa.

Lastensuojelulla halutaan varmistaa jokaisen lapsen oikeus hyvään ja turvalliseen lapsuuteen.

Kansallisella tasolla on ratkaistava, millaista lastensuojelua Suomeen halutaan. Vasta tämän jälkeen on mahdollista ja myös helpompaa löytää keinot, joilla muutosta voi vauhdittaa.  On tärkeää muistaa, ettei lastensuojelu toimi yksin, vaan tiiviissä yhteistyössä muiden lapsi- ja perhepalveluitten kanssa. Tärkeää on huolehtia myös toimivasta yhteistyöstä aikuisten palveluiden kanssa.

Paikannetaan kehittämistarpeet
Lastensuojelun kehittämistarpeita on paikannettu jo vuosikymmeniä. Vuodesta 2000 alkaen on toteutettu kymmeniä selvityksiä ja arviointeja, joissa on tarkasteltu lastensuojelun sen hetkistä tilaa ja kehittämiskohteita.

Arviointien mukaan lastensuojelua tulisi parantaa mm. uudistamalla normiohjausta kansallisten kehittämisohjelmien tai hallitusten kärkihankkeiden avulla, vahvistamalla asiantuntijoiden osaamista ja tuottamalla sekä materiaalia että koulutuskokonaisuuksia arjen työn tueksi. Näillä keinoilla ei ole saatu aikaan riittävää muutosta.

Lastensuojelun kehittäminen on aina sidoksissa lapsi- ja perhepolitiikan kokonaisvaltaiseen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Lapsi- ja perhepolitiikka sisältää lapsiperheiden sosiaaliturvaetuudet, lapsiperheiden palvelut sekä perheen ja työn yhteensovittamisen kysymykset. Sen suunta on usein määräytynyt hallituskausikohtaisesti. Parhaillaan käynnissä on lapsi- ja perhejärjestöjen jo pitkään toivoma lapsistrategiatyö.

Kansallisen lapsistrategian tulisi nojata vahvasti lapsen oikeuksiin. Lasten oikeudet on saatava ohjaamaan lapsi- ja perhepolitiikkaa, jolloin parhaimmillaan toteutuisivat yli hallituskausien ulottuvat poliittiset linjaukset, joiden toteuttamisessa ja seurannassa olisivat keskiössä lapsivaikutusten arviointi ja lapsibudjetointi.

Korjaavasta työstä ennaltaehkäisevään
On tärkeää huolehtia sekä edistävien että ehkäisevien tuen ja palvelujen saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Tuen ja palvelujen painopistettä on siirrettävä korjaavista palveluista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tarjottavaan ehkäisevään tukeen.

Syntymäkohorttitutkimukset ovat osoittaneet, että hyvinvoinnin riskitekijät kumuloituvat. Lapsuudessa koetut asiat heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen. Lasten näkökulmasta hyvinvointia uhkaavia kuormitustekijöitä ovat esim. perheen kokema taloudellinen niukkuus, köyhyys sekä vanhempien mielenterveyden ongelmat (Ristikari ym. 2018.)

On huolehdittava siitä, että osaamme ja uskallamme investoida oikein. Lapset ja perheet tulevat autetuksi ajoissa, jos muutosta rakennetaan pitkäjänteisen, systemaattisen ja kokonaisvaltaisen politiikan avulla.

Vähintään yhtä tärkeää on huolehtia sijaishuollossa tällä hetkellä olevien lasten ja nuorten oikeuksien toteutumisesta. Miten löydämme keinot, joilla nämä lapset tulevat kuulluiksi, nähdyiksi ja kohdatuiksi?

Lasten ja nuorten osallisuus
Lapsen oikeuksien rinnalla tulee aina puhua ihmisoikeuksista. Ne kuuluvat kaikille – myös lapsille. Lapsen oikeudet suojelevat erityisesti lasta sekä muistuttavat hänen osallisuutensa merkityksellisyydestä. Lapsen oikeudet muistuttavat, miten tärkeää on investoida lapsiin.

Yksi Lapsen oikeuksien sopimuksen perusperiaatteista on käsite lapsen osallisuudesta. Lapsen on saatava olla osallinen itseään koskevissa asioissa: hänellä on oikeus saada tietoa, ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi. Lapsen osallisuuden rinnalle tarvitaan vanhempien osallisuutta eli koko perheen tukemista kaikin mahdollisin keinoin. Lapsi tulee parhaiten autetuksi lastensuojelussa, kun aikuisilla on jaettu, yhteinen käsitys lapsen parhaasta.

On hienoa, että lapset ja nuoret pohtivat ja ovat entistä useammin mukana heitä koskevan toiminnan kehittämisessä ja arvioinnissa. Heidän mukanaolonsa auttaa kehittämään tapoja, joilla osallisuus erilaisissa tilanteissa varmistetaan. Lapset ja nuoret ovat tasavertaisia ja osallistuvia nyky-yhteiskunnan jäseniä, joiden kohdalla ei tule sortua ohi- tai ylipuhumisen loukkuun.

Mukaan pääseminen tai kuulluksi tuleminen on ensiarvoisen tärkeää. Osallisuudessa  parasta on, että ”asioita alkaa tapahtua”, kuten yksi nuori totesi osallisuudesta keskusteltaessa.

Turvallinen arki on jokaisen lapsen oikeus
Yhteiskunnalla on erityinen vastuu syntymäkotiensa ulkopuolelle sijoitetuista lapsista ja nuorista. Kodin ulkopuolelle tapahtuvan sijoittamisen tulee aina tarjota lapselle paremmat olosuhteet ja turvallisempi arki kuin ennen sijoitusta.

Lapsen edun toteutuminen onnistuu, kun sekä edistävien että ehkäisevien tuen ja palvelujen avulla voidaan vähentää lastensuojelun ja erityisesti sijaishuollon tarvetta. Tässä ei ole toistaiseksi onnistuttu (Lastensuojelu 2017 tilastoraportti). Nyt käytössä olevien keinojen avulla ei ole pystytty vaikuttamaan sijoitusten määriin. Ne ovat kasvaneet erityisesti teini-ikäisten ryhmässä. Eniten ovat lisääntyneet lyhytaikaiset ja kiireelliset sijoitukset.

Sijaishuoltoon siirtyminen on aina iso kriisi sekä lapselle että vanhemmille. Usein unohdetaan, että kaikille osapuolille on tarjottava intensiivistä tukea huostaanoton aiheuttamassa kriisissä ja muutostilanteessa. Tärkeintä on löytää lapsen tarpeita vastaava sijaishuoltopaikka.

Lapsen kasvattaminen tapahtuu sijaishuollossakin arjen rutiineissa ja vuorovaikutuksessa. Rajojen tulee olla turvalliset ja ohjata lapsen kehitystä myönteisesti eteenpäin. Jos lapsi vahingoittaa itseään tai muita, voi kasvatus vaatia rajoittamista. Se on aina tehtävä lapsen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista huolehtien. Rajoittaminen tulee myös perustella lapselle ja käydä hänen kanssaan läpi.

Sijaishuoltoon kuuluvaa lasta ja perhettä on myös kuntoutettava. Lastensuojelun Keskusliiton selvityksen mukaan perheiden kanssa tehtävä työ on usein puutteellista tilanteissa, joissa lapsi siirtyy asumaan kodin ulkopuolelle lastensuojelun avohuollon tukitoimena tai huostaanotettuna.

Kustannukset kertyvät
Olisi inhimillistä ja taloudellisesti perusteltua löytää keinoja, joilla perheitä tuetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Näin vältyttäisiin raskailta ja kalliilta korjaavilta toimenpiteiltä.

Lastensuojelun kustannukset ovat suuret. Kuntien ja kuntayhtymien käyttökustannuksista käytetään lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon sekä muihin lasten ja perheiden palveluihin 5,4 % (1,19 mrd. euroa) kaikista sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannuksista. Lastensuojelu pitää jopa kärkipaikkaa ennen päihdehuoltoa, kun tarkastellaan asiakaspalvelujen ostoja yksityisiltä toimijoilta. Suhteessa lastensuojelussa pyöriviin isoihin euromääriin on poliittinen mielenkiinto ollut vähäistä.

Lastensuojelun Keskusliiton aiemmin tekemien selvitysten perusteella maltilliset kustannuserät muuttuvat suuriksi menoeriksi, kun palvelutarpeen vaativuus kasvaa. Eikö siksi myös säästösyistä olisi uskallettava toimia toisin? Vuoden lastensuojelun laitossijoituksen hinnalla voitaisiin mm. järjestää intensiivistä perhetyötä seitsemäksi vuodeksi, lapsi tai nuori voisi käydä psykiatrian poliklinikalla yli 400 kertaa tai perheelle voitaisiin järjestää kotipalvelua yli 3 000 tuntia (Heinonen ym. 2012).

Lastensuojelun uudistaminen
Valtion roolin tulee olla merkittävä lastensuojelun ohjaamisessa ja johtamisessa, vaikka toimeenpanosta huolehtivatkin kunnat. Valtion tarjoaman toimeenpanon tuen on ulotuttava kaikkiin toimijoihin. Lastensuojelussa ketään ei saa jättää yksin – kaikkein vähiten lasta tai nuorta, jolle yhteiskunta on luvannut turvata paremman tulevaisuuden.

Lapsi kohtaa arjessa ihmisiä – ei palvelujärjestelmää tai organisaatioita. Lastensuojeluprosessi on niin ikään sarja kohtaamisia, joista jokaisen tulee olla merkityksellinen. Monialaisen yhteistyön ja integraation tarve on ilmeinen, minkä suhteen Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa on tehty paljon myönteisiä tekoja. Kehittämistarpeiden tuleekin perustua asiakastarpeiden analyysiin, mikä ei vielä toteudu toivotulla tavalla. Ylipäätään tiedolla ohjaaminen ei toteudu riittävästi, mistä hyvänä esimerkkinä se, ettei Suomessa kerätä lastensuojelua aiheuttavia syytekijöitä.

Lastensuojelun laadun, seurannan ja valvonnan pitäisi olla itsestään selviä asioita. Kuten myös sen, että laatu, seuranta ja valvonta rakentuvat lapsen ja nuoren kokemuksista käsin.

Lastensuojelutyö on henkisesti kuormittavaa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä esiintyy merkittävästi enemmän työuupumusta ja sekundääritraumatisoitumista verrattuna sosiaalityöntekijöihin, joiden työhön ei kuulu lastensuojelutehtäviä (Baldchun 2018). Työhyvinvointiin panostaminen onkin laadukkaan lastensuojelun kulmakivi. Lastensuojelussa on pidettävä kiinni osaavasta ja lapsen oikeuksia edistävästä henkilöstöstä.

Lastensuojelutyö on niin tärkeää, että sille on tarjottava riittävät mahdollisuudet toimia. Lastensuojelun tarve kun ei todennäköisesti poistu koskaan. Toivoaksemme lastensuojelutyöstä tulee tulevaisuudessa vaikuttavampaa. Se edellyttää yhteistä vastuuta ja yhteistä työtä lasten ja perheiden hyvinvoinnin toteutumiseksi.

Kirjoittajat: Hanna Heinonen Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja ja Miia Pitkänen Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja

 

LÄHTEET
Baldchun Andreas (2018) The occupational well-being of child protection social workers: theoretical conceptualization and empirical investigations among Finnish statutory social workers. Väitöskirja Itä-Suomen yliopisto, Dissertations in Social Sciences and Business Studies.,176. (Viitattu 3.1.2019)

Heinonen Hanna, Väisänen Antti ja Hipp Tiia (2012) Miten lastensuojelun kustannukset kertyvät.

Lastensuojelu 2017. Lastensuojelun tilastoraportti 17/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (Viitattu 3.1.2019)

Lavikainen Ville (2018) Kaikille eväät elämään -koordinaatiohankkeen asennekyselyn tulosten esitys. Julkaisematon lähde. Aineisto julkaistaan vuonna 2019.

Ristikari Tiina ym. (2018) Suomi lasten kasvuympäristönä. Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. Raportti 7/2018. (viitattu 20.12.2018)

INFO
Lastensuojelun Keskusliitto on vuonna 1937 perustettu keskusjärjestö, joka tekee asiantuntija- ja vaikuttamistyötä lapsen oikeuksien ja lastensuojelun asioissa. Keskusliitto levittää alaa koskevaa osaamista ja tietoutta sekä viestinnällä että koulutuksilla. Liitossa työskentelee yli 30 henkilöä lapsen oikeuksien edistämiseksi.

Lastensuojelun Keskusliitolla on 94 järjestöjäsentä sekä 39 kunta- tai kuntayhtymäjäsentä. Jäsenemme tekevät tärkeää ruohonjuuritason työtä lastensuojelun ja lapsen oikeuksien parissa. Jäsenyhteisöt tuovat keskusliitolle kosketuspinnan käytännön työhön, uusiin painopistealueisiin ja kehittämistarpeisiin.

Lisätietoa jäsenistämme löydät täältä.

Kirjasto ja tietopalvelu
Lastensuojelun Keskusliitolla on jo vuodesta 1949 alkaen ollut kirjasto, joka tarjoaa tietoa lasten ja perheiden asemasta ja oikeuksista. Kirjasto on kaikille avoin.

Lapsen oikeuksien edistäminen on Lastensuojelun Keskusliiton toiminnan kulmakivi. Edistämme lapsen oikeuksia sekä vaikuttamistyöllämme päättäjien suuntaan että ruohonjuuritasolla esimerkiksi kouluissa.