Vaihtaisitko, jos voisit?

Vaihtaisitko, jos voisit?

”Jos olisin tiennyt, mihin ryhdyin, en olisi ryhtynyt.” Näinkin voisin kuvailla joidenkin hetkien ajatuksia opettajuudestani neljällä vuosikymmenellä.

Hakiessani Jyväskylän OKL:een 80-luvun alussa maisteriohjelma oli nuori ja kantoi kaikuja seminaarin ajoista. Opiskelimme ammattiin. Luentojen ja tieteellisen ajattelun herättelyn lisäksi opiskelimme ahkerasti ainehallintaa ja opetuksen ideoita lehtoreiden ohjauksessa 16 hengen demoryhmissä, myös harjoittelujaksoja tiukkoine palautteineen oli paljon.

Nyt on toisin. Lähiopetus on vähentynyt niin opettajankoulutuksessa kuin muillakin opintoaloilla. Tehostetaan ja luotetaan uudenlaiseen tiedon haltuunottoon. Varmasti kyse on myös rahojen riittävyydestä. Lähiopetus ei yliopistoissakaan ole ilmaista.

Meillä opettajankoulutukseen ovat runsaslukuisesti hakeneet aina ikäluokkansa huiput ja vain kymmenisen prosenttia heistä otetaan sisään. Erityisopettajat, jotka opiskelevat erillisten opintojen kautta, joutuvat hekin vielä taistelemaan opiskelupaikasta. Professori Jarkko Hautamäen sanoja lainatakseni he ovat ”valituista valittuja”.

Sain tutustua ennakkoon Opetushallituksen Opettajat ja rehtori Suomessa -julkaisun viimeisiin, syyskuussa julkaistaviin tilastoihin. Luokanopettajakoulutukseen hakevien määrä on kolmen vuoden aikana laskenut viidenneksen huippuvuodesta 2013. Syitä ei tiedetä. Voi olla, että on palattu aikaisempiin normaalimääriin hetkellisen huipun jälkeen. Myös hakutavan muutoksella on voinut vaikuttaa. Olivatpa selitykset mitkä tahansa, on syytä tarkkailla hakijamäärien kehitystä. Opettajan ammatin vetovoimaisuuden laskun syitä voivat olla myös mielikuvat sen muuttumisesta rankemmaksi ja vähemmän arvostetuksi. Palkkauksen kehitys ei ainakaan ole suuri vetovoimatekijä, 2600 euroa kuukaudessa aloittavalle opettajalle vuosien opintojen jälkeen tuskin on alalle hakeutuvien vahvin motivaatiotekijä.

Koulun toimintaa määrittelevät lainsäädäntö, asetukset ja normit, jotka vuosien saatossa ovat lisänneet vastuita ja varsinkin paperitöitä. Kustannusneutraalit lait ovat sanahelinää – jonkun ajankäytöstä on aina kyse, jotta vaaditut muutokset muuttuvat käytännöksi. KIKY-talkoissa olemme ahkerasti mukana työajan lisäyksen ja palkanalennuksen kautta.

Kuntatyönantajankin linjassa on tapahtunut kiristymistä. Kaikesta, mistä voidaan säästää, säästetään. Useat ohjeistavat tulkinnat ovat muuttuneet tiukemmiksi, esimerkiksi osittaista työaikaa tekevien palkkaus laskee suhteessa opetusvelvollisuuteen, mutta kaikki muu työ säilyy ennallaan. Loppupeleissä työnantaja voi tehdä sovitusta viimekäden tulkinnan. Onko se kovin viisasta, on jo toinen asia. Viimeisimmän Kunta10-tutkimuksen tuloksista näkyy työnhallinnan tunteen heikkeneminen ja työmäärän lisääntyminen. Erityisopetusta riivaa väkivallan ja sen uhan muuttuminen lähes arkipäiväiseksi ilmiöksi. Erityisesti nuoret, uransa alkutaipaleella olevat opettajat erottuvat huolestuttavalla tavalla omana ryhmänään.

Haastan teidät kaikki kollegani yhdessä huolehtimaan kaikkien jaksamisesta. Tukekaa erityisesti nuoria työkavereita niin, että he voivat rauhassa kerätä ammatillista osaamistaan ja luovuttamatta vahvistaa luottamustaan oikeaan uravalintaan. Ei saa koskaan olla niin kiire, ettei ehdi mitään!

Väitän opettajuutta kuitenkin ammatiksi, jonka on kutsuttava tekijäänsä.

Opettajuutta en sanoisi kutsumusammatiksi, sillä se sana himmentää julkisen alan naisvaltaisten ammattien merkityksellisyyttä. Väitän opettajuutta kuitenkin ammatiksi, jonka on kutsuttava tekijäänsä. Muutoin työn mielekkyyttä ja tiukkojen paikkojen vaatimaa sitkeyttä on vaikea löytää. Meille kuuluu oikeus iloon, onnistumiseen ja luottamus siihen, että tälle merkitykselliselle ammattiryhmälle jatkossakin turvataan mahdollisuus onnistua tehtävässään.

Lapsena olin kertonut, että minusta tulee presidentti tai opettaja. Jos mietin juuri nyt kirjoitukseni ensimmäistä virkettä, osaisin vastata sydämestäni, silmää räpäyttämättä. Onneksi en tarkkaan tiennyt, mihin ryhdyin. Ja vaikka olisin tiennyt, olisin ryhtynyt. Silti.

Intoa, iloa, yhteisöllisyyttä syksyynne, Erityiset!

Sari Karjalainen

Kirjoittaja on espoolainen yleisen, tehostetun ja erityisen tuen konsultoiva erityisopettaja sekä erityisopetuksen luottamusmies.
Karjalainen on Facebookin Erkkamaikat-ryhmän perustaja ja yksi ylläpitäjistä.