Tilastollinen rukous

Tilastollinen rukous

Joka toinen vuosi toteutettava Kunta10- tutkimus selvittää kunta-alan henkilöstön työtä ja työn muutoksia sekä niiden vaikutuksia työhyvinvointiin. Tutkimuksen toteuttaa Työterveyslaitos, mukana on kuusi isoa kaupunkia sekä joukko pienempiä paikkakuntia. Kohderyhmään kuuluu noin 90 000 työntekijää, viimeksi kyselyn vastausprosentti oli 72. Edelliset tulokset julkaistiin 2016, juuri parhaillaan käynnissä olevan kyselyn tulokset saadaan joulukuussa.

Työnantajani, Espoon kaupunki, on ollut mukana jo kauan. Tulokset jaotellaan toimialoittain ja toimialojen sisällä yksiköittäin, mikäli vastaajia on tietty määrä. Työyksiköissä tulokset käydään läpi henkilöstön kanssa, tehdään tarvittavat toimenpide-ehdotukset ja niiden toteutumista myös seurataan. Espoossa tuloksia on mahdollista vertailla myös pitkän aikavälin muuttujina. Kaupungin henkilöstöjohtaja, Kimmo Sarekoski, lainaa tuloksia kommentoidessaan yrityselämän sanontaa: Jos tahdot tietää, miten yritys pärjäsi eilen, katso taloudellisia tuloksia. Jos olet kiinnostunut, kuinka hyvin yritys toimii juuri nyt, katso asiakastuloksia. Mutta jos tahdot tietää, miten yritys pärjää huomenna, katso henkilöstötuloksia. Katsotaanpa siis!

Jos tahdot tietää, miten yritys pärjäsi eilen, katso taloudellisia tuloksia. Jos olet kiinnostunut, kuinka hyvin yritys toimii juuri nyt, katso asiakastuloksia. Mutta jos tahdot tietää, miten yritys pärjää huomenna, katso henkilöstötuloksia.

Koko tutkimuksen yhteenvedossa myönteisiä asioita ovat mm. henkilöstön kokemukset esimieheltä saatavan tuen sekä oikeudenmukaisen kohtelun lisääntymisestä. Suuntaus on ollut nouseva viimeiset kymmenen vuotta. Sen sijaan lähes 40 % vastaajista on kokenut vuosien 2014 – 2016 välillä työmäärän lisääntyneen yli sietokyvyn. Ammattiryhmistä vahvimmin näin kokivat luokanopettajat (53 %), erityisopettajien vastaavan luvun ollessa 45%. Työn muutosten suuruus on korkein koskaan mitattu (4.66/7). Myös sairauspoissaolot ovat kääntyneet nousuun kymmenen vuoden tasaisen laskun jälkeen.

Vaikka muutokset työssä ovat suuria ja työmäärän koetaan ylittävän sietokyvyn rajat, johtamistehtävissä toimivien lisäksi luokan- ja erityisopettajat kokevat, että heillä on vaikutusmahdollisuuksia työhönsä. Heillä on myös vähiten sairauspoissolopäiviä, vaikka nousuakin on nähtävissä. Kuulostaako osin ristiriitaiselta? Mielenkiintoiselta ainakin. Otetaanpa siis case.

Tulisitko töihin kouluun, jossa asiakasväkivaltaa raportoi yli 70 % vastaajista, työtehtävät ja työmäärä on lisääntynyt ja vastuu kasvanut, vai…Tulisitko töihin kouluun, jossa mm. päätöksenteko koetaan oikeudenmukaiseksi, työyhteisö kokee vahvasti antavansa tuen esimiestyölle, kaikki haluaisivat jatkaa samassa työpaikassa, kukaan ei haaveile eläkkeellesiirtymisestä, jokainen voisi suositella työpaikkaansa muille eli työyhteisö-, johtamis- ja työssäjaksamismittarit olisivat täydet 100? Kerron nyt salaisuuden: tässä on kyse yhdestä ja samasta koulusta. Kaikesta rankasta ja kreisistä huolimatta yhteisö voi ällistyttävän hyvin ja nauttii työstään.

Kaikelle on selitys. Hyvin johdettu ja aidosti yhteisöllisesti toimiva porukka kestää yhdessä (lähes) mitä tahansa työhönsä kohdistuvaa muutosta, painetta ja haastetta. Joustaminen tarkoittaa myös rajojen tunnistamista ja turvallisinta se on tehdä, kun niitä voi tarkastella yhdessä. Siksi mahdollisuus puhua omasta työstä, lupa jakaa onnistumiset ja epäonnistumiset, tila kehittyä yhdessä ja erikseen tarkoituksenmukaisesti ajan ja ajatuksen kanssa sekä kokemukset työn merkityksellisyydestä ja vaikuttavuudesta ovat jaksamisen ja työilon avaimia. Väitän, että erityisesti esimiehen reiluudella, luotettavuudella ja kyvyllä ymmärtää työn arkea siinä todellisesti mukana ja läsnä eläen on suurin merkitys yhteisöllisen voimavaran riittävyydelle. Yhteisöllinen voimavara on juuri sitä, josta on mahdollisuus saada paikka-ainetta, jos ja kun omassa pallossa sattuisi olemaan reikä.

Jos jossain on työpaikkojen jumala, niin tässä olisi pieni rukous:
Anna meille mahdollisuus
tehdä jokapäiväistä työtämme
riittävällä ajalla ja muilla resursseilla
sekä kohtuullisilla odotuksilla niin esimiehiltä, kollegoilta kuin huoltajiltakin.
Äläkä saata meitä jatkuvaan
ahdistukseen, vaan anna välillä
onnistua ihan oikeasti,
edes kerran viikossa.
Suojele meitä jatkuvilta muutoksilta,
sillä olisi kohtuullista saattaa
joitakin asioita hiukan pidemmälle
kuin kokeiluvaiheeseen,
sillä lasten ja nuorten ovat
tulevaisuuden valtakunnat
eikä tulevaisuudesta kannattaisi
kamalasti säästää.
Kiitos, että saamme olla etuoikeutettuja
ja työksemme nähdä kasvun ja
oppimisen ihmeitä.
Amen.

Teksti Sari Karjalainen
Kirjoittaja on espoolainen yleisen, tehostetun ja erityisen tuen konsultoiva erityisopettaja sekä erityisopetuksen luottamusmies.
Karjalainen on Facebookin Erkkamaikat-ryhmän perustaja ja yksi ylläpitäjistä.