Pelotteleva dinosaurus

Pelotteleva dinosaurus

Kierrän työkseni konsultoivana erityisopettajana espoolaisia kouluja. Tiivistetysti tehtävänäni on tukea lapsia ja aikuisia onnistumaan tavoitteiden mukaisesti. Työssäni näen koulumaailman kaikkeuden huimista onnistumisista rotkonsyvyiseen huoleen.

Kaikki kasvatusalalla työskentelevät tietävät viimeisten vuosien aikana lasten ja nuorten hoitoonohjauslähetteiden määrän lisääntyneen. Vuosittain kasvu on aina edelliseen verrattuna ollut noin 20 – 30%. Hoitojonot ovat pitkiä ja odottelun aikana monien lasten ja nuorten oireet pahenevat, vaikka pyritään tekemään kaikki se, mihin koulujen keinot, taidot ja resurssit suinkin riittävät. Karkeasti voisi sanoa, että pienempien oppilaiden kohdalla oppimista eniten vaikeuttavat levottomuus, heikko kyky itseohjautuvuuteen ja itsesäätelyyn, keskittymiseen sekä pitkäjänteiseen työskentelyyn, sosiaalisten vuorovaikutustaitojen kehittymättömyys ja aggressiolla oireilu. Vanhempien oppilaiden kohdalla tulevat eniten esille ahdistuneisuushäiriöt, masennus ja sosiaalisen yhteenliittymisen vaikeudet.

 

Mitä voimme yhdessä tehdä auttaaksemme näitä koululaisia?”

Käyn jatkuvasti keskusteluja kollegojen kanssa siitä, mitä voimme yhdessä tehdä auttaaksemme näitä koululaisia, joilla oppimisen ilon löytäminen ja omana itsenään kohti parastaan kasvamisen halu on kivien alle haudattuna. Kolmekymmentä vuotta koulumaailmassa työtä tehneenä väitän nyt – ilman tutkimusta tai muuta tarkistettua faktaa – näin: lasten maailman ovat vallanneet nopean mielihyvän ja jännityksen tarjoamiseen sekä siihen koukuttamiseen varta vasten kehitetyt härpäkkeet, jotka jo taaperoiästä lähtien pääsevät vaikuttamaan lapsen plastisiin aivoihin. Samalla vanhempien kanssa yhteinen hidas ja rauhallinen vuorovaikutus on katoamassa esimerkiksi vähenevien lapselle ääneen lukemiseen hetkien myötä. Mitä enemmän riskejä on perimän tai perheen sosiaalisten toimintamallien kautta, sitä todennäköisemmin ne myös toteutuvat, jos kasvua sekä vuorovaikutteista leikkiä häiritsevät liian nopeisiin ärsykkeisiin totuttautuminen.

Lienen ajatuksineni dinosaurusten aikakaudelta, mutta olen joka kerta yhtä onnellinen, jos ennustukseni ikävistä asioista tulevaisuuden suhteen osoittautuvat vääriksi. Tässä asiassa olisin sitä todella mielelläni. Vai pitäisikö meidän – ja minunkin – siis vain hyväksyä tosiasiana se, että maailma on tässäkin muuttunut peruuttamattomasti? Vaikka näin olisikin, emme silti voi koulussa muuttua pelimaailmaksi ja pyrkiä tuottamaan samanlaista jännittävää ja nopeaa mielihyväpalautetta ilman, että pitkäjänteisen keskittymisen ja perustyön tekemisen tavoite samalla lopullisesti haudataan. Mielestäni käytämme liikaa jo nyt koulutuksen ja erilaisten kuntoutusten resursseja paikataksemme sellaisia vaurioita, joiden syntyminen monien kohdalla voidaan estää ennakolta. Neuvolat tavoittavat lähestulkoon jokaisen suomalaisen perheen ja varhaiskasvatus tavoittaa heistä vielä suuren osan. Olisiko siis viimeistään nyt aika käydä aiheesta vakavaa yhteistä keskustelua? Miten pystymme mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ohjaamaan perheitä toimimaan lastensa kanssa siten, että he osaisivat, haluaisivat ja jaksaisivat kasvattaa jälkeläisiään hitaaseen ja rauhalliseen kommunikaatioon, sietämään tylsyyttä sekä ihan ehdottomasti tiedostamaan sen, mitä lapsen aivojen plastisuus tarkoittaa? Opetuksen resurssit eivät koskaan tule riittämään 1:1 opetukseen, jota tämän ajan koululaisista liian moni tuntuisi tarvitsevan päästäkseen etenemään kasvun ja oppimisen normiportailla kohti hyvää omaa elämäänsä.

Samasta teemasta löytyy lisää näkemyksia esimerkiksi Maarit Talstulan haastattelevalta teknologiayrittäjä Jyri Engeströmiltä ohjelmassa ”Pitäisikö koulun ja kodin suojella lapsia teknologian ylivallalta?  sekä THL:n erityisasiantuntijalta, lastenpsykiatri Jukka Mäkelältä YLE:n artikkelissa.

Sari Karjalainen

Kirjoittaja Sari Karjalainen on espoolainen yleisen, tehostetun ja erityisen tuen konsultoiva erityisopettaja sekä erityisopetuksen luottamusmies. Karjalainen on Facebookin Erkkamaikat-ryhmän perustaja ja yksi ylläpitäjistä.