Nuorten tehtävä on uskoa tulevaisuuteen

Nuorten tehtävä on uskoa tulevaisuuteen

Suomessa on julkaistu vuodesta 1994 lähtien nuorisobarometria, jossa mitataan nuorten (15-29 -vuotiaiden) käsityksiä elämästään ja asennoitumista tulevaisuuteensa. Tuorein, vuoden 2016 aikana kerätty, materiaali julkaistiin maaliskuun alussa (tietoanuorista.fi).

Suurin osa nuorista suhtautuu omaan tulevaisuuteensa myönteisesti, mutta maailman tulevaisuuden suhteen optimisteja on vain 25 prosenttia vastaajista. Suurta huolta minussa herätti tulos, jonka mukaan Suomeen tulevaisuuden kotimaana luotti enää vain reilut puolet vastaajista, kun vuonna 2008  heitä oli vielä kolme neljästä. Vuodesta 2014 optimistien joukko on tippunut 9 prosenttiyksikköä. Myös luottamus muihin ihmisiin on vähentynyt ja turvattomuuden tunne lisääntynyt. Tästä on lyhyt matka kyynisyyteen ja siitä vielä lyhyempi matka luovuttamiseen.

Kaikkein heikointa luottamus on pojilla, erityisesti koulutuksen ulkopuolelle jääneillä tai jättäytyneillä. Tämä ei liene yllätys. Tytöt, vaikka ilmaisevat enemmän tulevaisuususkoa, murehtivat jo nuoresta lähtien työllistymisestään ja myöhemmin jaksamisestaan työelämässä. Tämäkään tuskin yllättää. Yllättävintä on, että jo kymmenen vuotta sitten nähdyt kehityssuunnat yhä jyrkkenevät nopeutuvalla vauhdilla. Selityksiä voidaan hakea pitkään jatkuneella taloudellisella lamalla, mutta väitän merkityksellisen tekijän olevan myös uutisointi ja tapa, miten asioita yleisesti käsitellään. En tarkoita vain uutisoinnin ja ”klikkausjournalismin” muotoja, vaan myös tavallista arkista puhetta ja huomion kohdentamista ensisijaisesti ongelmiin. Edes kaikilla aikuisilla ei ole kykyä tai voimia analyyttiseen asioiden tarkasteluun, nuorten mahdollisuudet ovat vielä vähäisemmät.

Tytöt, vaikka ilmaisevat enemmän tulevaisuususkoa, murehtivat jo nuoresta lähtien työllistymisestään ja myöhemmin jaksamisestaan työelämässä.

Sote-uudistuksen myötä kunnat järjestävät jatkossa lähinnä koulutuksen ja varhaiskasvatuksen. Tähän uuteen tilanteeseen on vaaleissa valittu uudet kuntapäättäjät. Ei ole yhdentekevää, millaiset arvot, asenteet ja tiedot mandaattiaan käyttävillä on.  Arvostan erityisesti avoimen yhteistyön ja poikkipoliittisen- sekä hallinnollisen työotteen taitajia. Onnea työhönne!

Nykyisessä maailmassamme on luvallista väittää valhetta totuudeksi. Suuretkin johtajat saavat nimitellä ihmisryhmiä halutessaan loukkaavilla tavoilla. Napajäätiköt sulavat, ilmasto muuttuu. Valtiot elävät velaksi. Väkivaltaiset konfliktit jatkuvat. Ihmisten työ korvautuu automaatiolla. Köyhyys periytyy. Koulu ei kykene enää tasaamaan alueellisten tai sosioekonomisten erojen vaikutuksia: Elämme huolissa ja puskemme tuuleen ongelma-ajattelu edellä. Entäpä jos…

Entä jos kukin meistä kiinnittäisi huomiota omaan asenteeseensa ja huolipuheeseensa? Lienee todennettua, että se lisääntyy, mihin huomionsa kiinnittää. Omassa erkkaopettajan työssä kamppailemme päivittäin haasteiden voittamiseksi, mutta pelkällä ongelmakeskeisyydellä ei kukaan meistä kuvittele asioita ratkottavan. Voimme esimerkillämme vahvistaa kollegoiden ja koko kouluyhteisön voimavaroja, jotka tähtäävät nuorten vahvaan luottamukseen omaan tulevaisuuteensa. Tämä ei ole ideologiaa. Tämä on kylmää faktaa. Juuri he ovat jatkossa niitä, jotka päättävät vanhuusvuosiemme hyvinvoinnista.

Nuorten tehtävä on uskoa itseensä ja tulevaan niin vahvasti, että he uskaltavat haastaa koko maailman – ja muuttaa sen. Meidän tehtävämme on joka päivä ottaa vastaan kapinaa, jotta tämä olisi mahdollista.

Sari Karjalainen

Kirjoittaja on espoolainen yleisen, tehostetun ja erityisen tuen konsultoiva erityisopettaja sekä erityisopetuksen luottamusmies. Karjalainen on Facebookin Erkkamaikat-ryhmän perustaja ja yksi ylläpitäjistä.