Herkkä kuulo

Herkkä kuulo

Istuin huhtikuisen illan valoisassa hämärässä puutarhatuolissani. Kuulin hiljaista rapinaa.

Tarkensin kuuloani; joko siili olisi sulatellut talven kohmeet koivistaan? Ei näkynyt mitään, rapina hiljakseen jatkui. Kesti tovin ymmärtää: kevään herättämät kasvit työnsivät varsiaan syksyn jättämän lehtipeiton alta ja sen läpi.

Olen muuttanut usein. Kaikkialla, minne olen suinkin voinut, olen perustanut puutarhan. Olen siirtänyt mukanani myös kasveja, varsinkin vanhan synnyinkotini satavuotiaita liljoja, jotka ovat saaneet aikansa juurtua uuteen multaan ja jatkaa niille kohtalonsa määräämää tehtävää. Maalaistytön sormenkynsien alla on aina multaa. Se pitää arkijärjen matkassa.

Ihmistaimien kasvatuksessa on paljon samaa kuin kasvien kanssa touhuamisessa. On ymmärrettävä eri taimien omanlaisensa vaateet, tutkittava kasvupaikan koostumus, harkittava valon ja varjon sopusuhta, käsitettävä juurien hyvinvoinnin merkitys ja ravitsemuksen vaikutus. Työskentelyyn on osattava valita oikeanlaiset työvälineet mutta ennen kaikkea on kyse kärsivällisyydestä. Kasvu ottaa aikansa, sitä voi tukea muttei pakottaa. Usko ja Toivo ovat rikkaan mielikuvituksen sekä kärsivällisen harkinnan lisäksi kasvattajan tärkeimmät ystävät: suuri tammi kasvaa peukalonkokoisesta terhosta ja rumanruskeasta sipulista puhkeaa muhkea kukinto.

Suomen koululaitos on perustaltaan poikkeus verrattuna muihin maailman opetusjärjestelmiin. Opettajat ovat korkeasti koulutettuja ja taitavia sekä tehtäväänsä syvästi sitoutuneita. Siksi systeemin perusrakenne on ollut mahdollista rakentaa luottamukselle eri toimijoiden kesken. Tuota luottamuksen ihmettä ovat delegaatiot maailman eri kolkilta käyneet kurkistelemassa ja samaa ovat haastatteluissa mieluusti viljelleet sekä ministerit että opetushallituksen asiantuntijat. Luottamukseen perustuvan järjestelmän haavoittuvaisin kohta on mielestäni kuuloetäisyyden säilyttäminen. Toimistotornin käytävillä liikennevalojen suojaamissa tiloissa saattaa syntyä sellaisia (puutarha)suunnitelmia, jotka toki näyttävät kauniilta, mutta ovat käytännössä mahdottomia toteuttaa sellaisinaan. Samalla voi käydä niinkin kehnosti, että korkean tornin asetelma tuo katseeseen yläviistoisen kulman. Jos sekä kuulo- että näköhavainnoissa on epätarkkuutta, on ohjauksen suuntakin todennäköisesti pielessä. Siitä tilanteesta hyötyvät harvat, mutta kärsivät monet.

Ei tarvitse olla edes erityisen herkkäkorvainen kuullakseen opetuskentän äänistä hätää ja huolta, josta osa on jo vaihtunut väsymyksen huokailuksi.

Mikään muutos ei sinällään ole hyvä eikä huono. Muutoksen myötä syntyvät seuraukset ovat joko hyviä tai huonoja. Osa arvioinnista on tunneperäistä, mutta asiantuntijaorganisaatiossa muutoksen laatu kyllä tulee selville arjen tasolla vääjäämättä. Lainlaatijoiden, ministeriön, opetushallituksen ja varsinkin kunnan opetuksenjärjestämisestä vastaavien ihmisten on syytä miettiä, missä tahdissa muutoksia tuotetaan ja paljonko niiden arkeen juurtumiselle varataan aikaa. Ei tarvitse olla edes erityisen herkkäkorvainen kuullakseen opetuskentän äänistä hätää ja huolta, josta osa on jo vaihtunut väsymyksen huokailuksi. Mikäli nämä osaajien äänet ohitetaan, heiltä katoavat työkaluista usko ja toivo. Niiden kanssa narussa kulkien lähtee myös luottamus.

*    *    * 

Lueskelin aikaisempia kolumnejani. Olen esittänyt usein jonkun haasteen; siispä nytkin.

Anna kiittävää, rohkaisevaa ja kannustavaa palautetta esimiehellesi, joka malttaa ja osaa kuunnella. Kiitä esimiestäsi, jonka luo on helppo mennä ideoiden, ajatusten tai huolien kanssa. Silloin varmimmin toimitte jatkossakin sillä turvallisella luottamuksen perustalla, joka on arvioitu maailman parhaan koulutusjärjestelmän selittäväksi tekijäksi.

Teksti Sari Karjalainen

Kirjoittaja on espoolainen yleisen, tehostetun ja erityisen tuen konsultoiva erityisopettaja sekä erityisopetuksen luottamusmies. Karjalainen on Facebookin Erkkamaikat-ryhmän perustaja ja yksi ylläpitäjistä.